LIVE-ARVIOT

Pianisti Tuija Hakkilan kuratoima Klassikkoparatiisi Live -konserttisarja aloitti vuosi sitten Balderin salissa, ja tapahtumia on ollut kaksi syys- ja kevätkautta kohti. Ideana on tuoda lavalle pääsääntöisesti yksi laaja, tunnettu kamarimusiikkiteos elävöitettynä Eva Tigerstedtin alustuksella. On tosiaan riemastuttavaa, että jutustelu kuuluu elimellisesti esitykseen sen sijaan että se tapahtuisi ennen varsinaista konserttia. Tigerstedt kertoili anekdootteja nuoresta Beethovenista, kuvaili Wienin ylhäisön ylläpitämiä Harmonie-puhallinyhtyeitä sekä periodipuhallinsoitinten ominaispiirteitä, ja esiintyjät demonstroivat puheen lomaan makupaloja Beethovenin Es-duuri-kvintetosta pianolle ja puhaltimille op. […]

Helsingin kaupunginorkesteri oli jälleen omimmalla sointireviirillään, kun ohjelmassa oli Wagneria sekä Hans Rottin bruckneriaaninen sinfonia. Monumentaalisen sointimagian ystäviä hemmoteltiin hienostuneen jalolla ja vienosti väreilevällä orkesterivirtailulla. Hienostuneisuudesta sai kiittää myös illan ranskalaista kapellimestaria Fabien Gabelia, joka liikutteli musiikkia kauniin pehmeinä, tasaisina pintoina. Wagnerin Tannhäuser-alkusoitossa tuloksena oli sydämeen käyvä musiikkimatka, kun hellän sisäinen pyhiinvaelluskulkue sai jatkokseen ketterästi pyrähtelevät lemmenmenot Venus-vuorella. Nyt kuultiin Wagnerin Pariisiin tekemä versio, jossa alkusoittoon saumattomasti nivoutuu laaja balettikohtaus. Gabel säilytti hekumoivan intensiteetin hienosti, […]

Vielä parin päivän ajan vietetään Suomen Lied-akatemian organisoimaa Lied-kuuta, jonka aikana kuullaan konsertteja useilla paikkakunnilla. Yksi Helsingin-tapahtumista oli eilen Ackté-konserttisarjassa Kallion kirkon Café Sonckissa, kun tenori Juho Punkeri ja pianisti Tuula Hällström esittivät ihastuttavasti laaditun ohjelman. Punkeri on hunajanvaalealla tenorillaan herättänyt ansaittua huomiota vanhan musiikin taitajana, mutta hän on kunnostautunut myös liedin parissa voittaen esimerkiksi pari vuotta sitten ensimmäisen Helsinki Lied -kilpailun pianisti Maritta Mannerin kanssa. Nyt kumppanina oli rautaisen kokenut, energiaa pursuava lied-pianisti Tuula […]

Tapiola Sinfonietta juhli perjantaina kolmekymppisiään suomalaisen musiikin voimin, mutta parin päivän kuluttua Sellosalissa, orkesterin kamarimusiikkisarjan konsertissa lennähdettiin Ranskaan. Oboisti Anni Haapaniemi oli ottanut mukaansa fagotisti Jaakko Luoman ja pianisti Irina Zahharenkovan ja suunnitellut ranskalaisella puhallinmusiikilla ilakoivan ohjelman. Puupuhaltimet olivat näyttävässä roolissa etenkin 1900-luvun alun ranskalaisessa musiikissa. Kaksoisruokolehdykkäsoittimien persoonallinen sointi, niiden nenäkkyyden ja haikean laulavuuden omaperäinen yhdistelmä istui täydellisesti Les six -säveltäjien uusklassistiseen, jazzilla flirttailevaan avantgardeen, mutta myös Camille Saint-Saëns sävelsi sonaatteja useille puhaltimille. Nyt kuultiin fagottisonaatti, […]

Brittiläisen nykymusiikin voimahahmoihin kuuluva säveltäjä-kapellimestari Oliver Knussen on Suomessa tuttu vieras. Radion sinfoniaorkesterin perjantaikonsertissa aisti selvästi orkesterin ja sille tutun johtajan yhteistyön toimivuuden, ovathan myös Knussenin omimmat ohjelmistoalueet, nykymusiikki ja 1900-luvun alku, RSO:lle mieluista maaperää. Konserttikokonaisuus oli mielikuvia kutkutteleva, kun Knussenin käyrätorvikonsertto (1994) sai rinnalleen Ferruccio Busonin orkesterikappaleita, ja lopuksi herkuteltiin Brahmsilla. Suomalaisille Busoni on ylpeyttä tuottava nimi, sillä tämä kosmopoliittinen pianovirtuoosi saapui 1880-luvulla piskuiseen Helsinkiin pianonsoitonopettajaksi. Erityisen lämpimäksi illan tunnelman teki RSO:n oman käyrätorvensoittajan […]

Kansallisten teemojen, juhlavuosien tai suurmiesten muistamiseksi tehdyt oopperat ovat harvoin suuria taideteoksia, ja se pätee myös kansalaissota-aiheiseen Veljeni vartijaan. Tampereella nähtiin sujuva, tapahtumantäyteinen esitys, joka ei koskettanut. Tampereen Kalevankankaalla on menossa verinen taistelu, joka tuodaan esiin perinteisenä sotaspektaakkelina pamahduksineen ja vähähdyksineen. Mutta mitä tapahtuu heti sen jälkeen – yksi pariskunta harrastaa seksiä, ja musiikissa soi remakka rallatus. Lopussa yhtä punaista ollaan teloittamassa vankileirillä, mutta tulee mutkia matkaan, kun teloittaja ei osaa käyttää pistoolia. Uhri neuvoo – ja […]

Soittorasioita, tanssia, YouTube-videoita. Uusinta Ensemblen Klang-konsertissa mikään ohjelmanumero ei suostunut pysyttelemään perinteisen teosmaisuuden raameisssa, vaan erilaiset ”epäpuhtaat” elementit saivat ne rimpuilemaan irti sävellysmäisyydestä. Yhtyeen taiteellisen johtajan, säveltäjä Perttu Haapasen suunnittelema vahva kokonaisuus osoitti, miten notatoidut ja tässä mielessä perinteisen oloiset teokset voivat omaksua laajennetun teosidentiteetin. Selvimmin agenda oli läsnä konsertin avausteoksessa, kantaesityksessä, joka oli tanssija-koreografi Elias Girodin, koreografi Linda Martikaisen ja säveltäjä Lauri Supposen yhteisteos. Se onnistui hyvin sulauttamaan musiikin ja liikkeen yhteiseksi esitykseksi, jonka […]

Kyyneliä, rakkautta, kaipausta, koskettavuutta. Kansallisoopperan markkinointiosaston luonnehdinnat Puccinin Madama Butterflysta osuivat teoksen kliseisimpiin mielikuviin. Vain eksoottinen lumo puuttui. Itse esitys tarjosi kuitenkin jotain muuta. Kiinnostavinta japanilaisen veteraaniohjaajan Yoshi Oidan tulkinnassa on se suorasukainen realismi, jolla hän aihetta lähestyy. Hän kertoo itse 12-vuotiaana nähneensä, miten amerikkalaissotilaat sodanjälkeisessä Japanissa kohtelivat paikallisia geishoja, eikä siinä varmaan jäänyt kaunisteluille sijaa. Kolonialistinen ylimielisyys epäilemättä jylläsi. Kansallisoopperassa esillä on yhdistelmä Puccinin vuosina 1904 ja 1907 tekemistä versioista, joista jälkimmäistä näkee hyvin […]

Kun Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri päätti ”Kansalaisrauha”-teemaisen Sibafest-festivaalin, oli kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professori Atso Almila valinnut konserttiin sisällissota-aihetta luotaavia teoksia: Madetojan toinen sinfonia (1918) tulkitsee jalostuneella tavalla järkyttyneen kansakunnan tuntoja, ja sarja Prokofjevin Romeo ja Julia -baletista istui kokonaisuuteen hyvin, kuvaahan se sukukonfliktin repimää kaupunkia, jossa rakkaudelle käy kalpaten. Myös kantaesityksensä saanut Sauli Zinovjevin sellokonsertto kytkeytyi aiheeseen surun ja voimattomuuden pohdinnallaan, ja vaikkei Zinovjev kantaaottava saati poliittinen säveltäjä olekaan, tässä konsertissa sen tunnelmia oli helppo tulkita myös […]

Richard Straussin ja Jean Sibeliuksen säveltäjänpoluissa oli paljon yhtäläisyyksiä: molemmat luovivat suurimuotoisen orkesterimusiikin avulla yli myöhäisromantiikan ja modernismin murroskohdasta. Siksi nuoren Straussin sävelrunon Kuolema ja kirkastus sekä Sibeliuksen viimeisen, seitsemännen sinfonian yhdistäminen Radion sinfoniaorkesterin perjantaikonsertissa oli mainio valinta. Ihmistä ja maailmaa syväluodaten kaareutuvat, parikymmenminuuttisinakin monumentaaliset teokset kehystivät iltaa sykähdyttävästi. Keskellä hiljennyttiin Toru Takemitsun musiikissa. Vastakohta vuonna 1996 kuolleen japanilaissäveltäjän staattisen zen-hengen ja vanhempien kollegoiden symbolistisen maailmaasyleilevyyden välillä tuntui paperilla suurelta, mutta musiikin keskellä kaikkia teoksia […]

Ei ole pahitteeksi, jos esiintyjät sinfoniakonserteissakin joskus avaavat suutaan. Heti syttyi lämmin tunnelma, kun Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari Susanna Mälkki kutsui illan säveltäjän Bernhard Ganderin lavalle kertomaan teoksestaan. Jotkut säveltäjät pelaavat vahvalla tyylikonseptilla, suorastaan brändillä, joka lyö leimansa koko tuotantoon. Itävaltalainen Gander (s. 1969) ammentaa tuotannossaan metallimusiikista ja sen kuolemanhuuruisesta estetiikasta, jonka äärimmäisyys ja spirituaalisuus kiehtoo häntä. Illan teokseksi Mälkki oli valinnut konserttomaisen Dirty Angelin (2010), jonka kantaesityksen hän aikoinaan itse johti. Gander säveltää usein yllättäville […]

  Meyerbeerin ooppera Profeetta syntyi 1500-luvun uskonnollisen ääriliikkeen tarinasta ja Ranskan vuoden 1846 vallankumouksen terästämänä, mutta sen sanoma kansan kierosta manipulaatiosta on yhä ajankohtainen. Liian harvoin esiin pääsevä jättiteos nähtiin syyskauden päätteeksi Deutsche Oper Berlinissä.   Meyerbeerillä ja hänen libretistillään Eugen Scribellä oli taito löytää grand operoilleen sellaisia historiallisia aiheita, joilla oli päivänpolttavia yhteyksiä myös heidän aikanaan. Näin Pariisin suuresta oopperasta tuli politiikan näyttämö, vaikka sensuuri pitelikin suitsia. Vuonna 1849 ensi-iltansa saaneen Profeetan historiallisena päähenkilönä […]