Arvio: Korvat auki -salonki tulvi huumoria ja tarinoita
Legendaarinen nuorten säveltäjien nykymusiikkiyhdistys Korvat auki ry on tänä syksynä juhlinut 40-vuotista taivaltaan. Viime vuosina ”Korvien” toiminta on ollut yhä monipuolisempaa kantaaottavien tempauksien, improvisaation ja monitaiteisuuden merkeissä, ja jäsenistössä näkyy nuorten säveltäjien kansainvälisyys ja liikkuvuus. Juhlavuosiohjelmaan kuului muun muassa fagotisti-säveltäjä Johnny Reinhardin kolmen konsertin vierailu elokuussa, ja syksyn päätteeksi yhdistys tarjosi eilen konsertin luottokumppaninsa NYKY Ensemblen kanssa. Viimeksi mainittu on Sibelius-Akatemian nykymusiikkifoorumi, joka oli nyt suunnittelut Korvat auki ry:n kanssa kamarimusiikin olemusta tutkiskelevan illan. Mukaan […]
Bartók sai näköisensä kilpailun
Festivaalimainen tapahtuma oli kuin musiikkikilpailun varjolla järjestetty Bartók-viikko, joka sisälsi myös symposiumin, kävelykierroksia ja muuta ohjelmaa. Rondo tutustui Bartókin perintöön Budapestissä. Budapest on musiikkikilpailujen luvattu kaupunki. Kansainvälisten Ferenc Liszt -pianokilpailun, Pablo Casals -sellokilpailun ja Solti-kapellimestarikilpailun seuraan teki syyskuussa näyttävän sisääntulon uusi tapahtuma Bartók World Competition & Festival. Budapestin Liszt-akatemian organisoima kansainvälinen tapahtuma tarjoaa kahden vuoden välein kilpailut vaihtuvissa kategorioissa. Nyt ensimmäisellä kerralla vuorossa oli viulu, jatkossa seuraavat piano ja kamarimusiikkiryhmät. Välivuosina on tarkoitus järjestää […]
Cremona Musica musisoi itsensä vieraidensa sydämiin
Messut soi ja opettaa Cremona Musica on kuhiseva messutapahtuma, jonka aikana akustisia soittimia palvotaan huikein esityksin ja innostavin mestarikurssein. Jokainen, joka on käynyt Frankfurtin musiikkimessuilla, on kokenut ähkyn, jonka vaihtoehtojen ylitarjonta akustisista sähköisiin soittimiin ja esitystekniikkaan vierailijassaan aiheuttaa. Cremona Musica, joka järjestettiin syys-lokakuun vaihteessa, on mittakaavaltaan monin verroin pienempi, vaikka esillepanijoita onkin lähes 300, ja vastaavasti sisältö on fokusoidumpi. Lombardiassa Po-joen pohjoisrannalla sijaitseva yli kahden vuosituhannen ikäinen Cremona on maailman kuuluisimpien viulunrakentajasukujen Guarnerin, Stradivarin […]
Arvio: Oopperaluokka nautti Verdi-haasteesta
”Murhattuani armottomasti niin monia sankareita ja sankarittaria lienee minulla viimein oikeus hieman nauraakin”, sanoi Verdi viimeisestä oopperastaan Falstaffista. Hienoa, että Sibelius-Akatemian Ooppera tarttui tämän mittaluokan klassikkoon, jonka koomisuus oli hyvä reitti astua Verdin maailmaan. Opiskelijaensemblelle sopivalta teokselta vaaditaan myös suuri hahmogalleria, ja se Falstaffista löytyy. Koomisuus on ylipäätään oopperan opiskeluun hyödyllinen laji, se peräänkuuluttaa monipuolista näyttämötyötä ja ohjaa äänenkäyttöä terveeseen ketteryyteen. Ja Falstaffin komiikan maisterivaiheensa päättävä oopperaluokka herätti ansiokkaasti henkiin. Teos istui napakasti, ja Ville Saukkosen brittikliseitä […]
Arvio: Strauss-huumaa ei voi olla liikaa
Helsingin kaupunginorkesterin tämän kauden punaisena lankana on germaaninen musiikki, mutta Susanna Mälkki on tuonut sinfoniakonserttien kestopaikoilla majaileviin saksankielisiin ikoneihin uutta väriä kiinnostavilla rinnastuksilla. Tämän viikon konsertissa ylikapellimestari vyörytti ilmoille HKO:n sointiin mitä parhaiten istuvan Richard Strauss -juhlan, jolle yllättävän toimivan parin toi Erik Bergmanin merkkiteos Aubade (1958). Mikään stereotyyppinen myöhäisromanttisen sointieuforian ja sarjallisen kuivakkuuden välinen vastakkainasettelu ei ollut kyseessä, vaan Istanbulin aamu-usvasta innoittunut runomainen orkesteriteos kommunikoi Straussin kanssa ylös kurottuvalla voimallaan ja sointiväriensä sielukkuudella. ”Aubade” […]
Arvio: Kamarimusiikin huiput hyväilivät satumusiikkeja
Miten Jörg Widmann ehtiikään! Kiireistä solistiuraa tekevä tähtiklarinetisti on jo usean vuoden ajan myös johtanut orkestereita, eikä tiukka esiintymiskalenteri estä häntä olemasta Saksan nykysäveltäjien kärkijoukossa monipuolisella ja laajalla tuotannollaan. Widmann on Suomessakin tuttu. Marraskuussa on luvassa Widmannin solistivierailu HKO:n kanssa ja tämän alttoviulukonserton esitys RSO:n konsertissa, ja eilen Widmann saapui kamaritrionsa kanssa G Livelabiin Punavuoren Kamarimusiikkiyhdistyksen kutsumana. Kyseessä oli huippumuusikkojen herkullinen kamaritapaus. Widmann, alttoviulisti Tabea Zimmermann ja unkarilaispianisti Dénes Várjon jatkavat Helsingistä pienoiskiertueelle mm. Kölniin […]
Arvio: 1900-luvun minioopperoissa on tiiviyden voimaa
Lyhytelokuville on festivaalinäytökset ja lyhyille kaunokirjallisuuden muodoille kokoelmat tai vihkojulkaisut, mutta oopperan saralla on nykyään normina, että teoksen on tultava toimeen konsertin mittaisena kokonaisuutena tai osana kahden teoksen kokoillan esitystä. Alle tunnin pituisten oopperoiden asema on hankala. Syyskuussa Helsingissä nähtiin kuitenkin kaksi vapaan kentän oopperatuotantoa, joissa esiteltiin minikokoisia oopperoita: perjantaista sunnuntaihin esitettiin Kansallisoopperan Alminsalissa Taite ry:n ja Avanti!n Väinö Raitio -oopperakokonaisuutta otsikolla Neijonnälkä, pari viikkoa sitten taas nähtiin Kansallisteatterin Omapohjassa kaksi Paul Hindemithin pienoisoopperaa. Tuotannot […]
Salzburg heräsi tähän päivään
Salzburgin festivaali on vähän haeskellut itseään sitten Gerard Mortierin päivien, mutta nyt uusi intendentti Markus Hinterhäuser on ravistellut sen hereille. Tämänkertainen festivaali tarjosi yhteiskunnallisia teemoja vallasta, terrorismista ja pakolaisuudesta sodan kauhuihin. Belgialainen impressaari Gerard Mortier (1943–2014) teki historiaa tuomalla Salzburgin festivaalin Herbert von Karajanin ajan kohmeesta nykyaikaan. Kaudellaan 1991–2001 hän toi ohjelmaan nykymusiikkia ja railakkaita ohjauksia ja tilasi Kaija Saariaholta läpimurto-oopperan Kaukainen rakkaus – sen ohella että haukkui Itävallan päättäjät aamuinfoissaan. Tämän jälkeen Salzburgissa […]
Muovinen Kamelianainen
Kansallisbaletti on viime aikoina tarjonnut uusissa juonellisissa klassikoissaan lähinnä pettymyksiä toisensa perään, ja uusi Kamelianainen jatkaa johdonmukaisesti samalla linjalla. Alexandre Dumas’n romaani pariisilaisen kurtisaanin elostelusta, rakastumisesta ja keuhkotautiin kuolemisesta on saanut lukemattomia näyttämötulkintoja, niistä tunnetuimpana Verdin ooppera La Traviata. Baletiksikin se on päätynyt useaan kertaan, ehkä hienoimmin John Neumeierin koreografiana, joka valmistui Stuttgartiin 1978. En voi ymmärtää, mikä on saanut Kansallisbaletin johtajan Kenneth Greven tarttumaan juuri Val Camiparolin vuonna 1994 Floridan baletille valmistuneeseen versioon. Se […]
Arvio: Barokkiorkesteri juhli romantiikalla
Helsingin barokkiorkesteri juhli 20-vuotista olemassaoloaan erikoisella tavalla: se irtautui omimmalta maaperältään barokista ja kurkotti kohti romantiikkaa. Noin 50 muusikon kokoonpano oli suurin mihin Hebo on koskaan venynyt, ja sitä täydensi loistavat Viron Filharmonian kamarikuoro ja solistikvartetti. Tällainen romanttinen periodiorkesteri on Suomessa harvinaista herkkua, ja se loi uuden näkökulman Robert Schumannin musiikkiin. Orkesteri piti sisällään yhden suurimmista täällä nähdyistä periodipuhaltimien sektioista, esimerkiksi neljä luonnontorvea, joiden pastoraaliset kutsut ja romanttiset melodiat loivat ainutkertaista sointilumoa. Konsertin teema, Schumannin […]
Arvio: Olli Mustonen toi sinfoniakonserttiin kamarihengen
Kesällä 50 vuotta täyttänyt Olli Mustonen on omaäänisimpiä ja persoonallisimpia suomalaistaiteilijoita ja ansaitusti yleisön kestosuosikki. Mustonen näkee musiikin sisään kirkkaalla katseella, eikä hänen roolejaan pianistina, säveltäjänä tai kapellimestarina oikein voi erottaa toisistaan. Sekä Helsingin kaupunginorkesteri että Radion sinfoniaorkesteri voivat ylpeillä läheisillä suhteillaan Mustoseen; RSO:n kanssa hän päätti viime keväänä laajan Prokofjev-projektin, HKO puolestaan on muun muassa kantaesittänyt Mustosen sinfonisia teoksia vuosina 2012 ja 2014. Nyt Mustonen toi HKO:n konserttiin elegantin ohjelman, jossa lyhyehköt teokset ketjuuntuivat […]
Perhedraamasta tuli unen ooppera
Sebastian Fagerlundin ooppera Höstsonaten perustuu Igmar Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen, mutta itse elokuva on syytä unohtaa teosta katsoessa. Niin teki säveltäjäkin halutessaan välttää suoria vaikutteita. Oikeastaan lopputuloksen erilaisuus vasta perusteleekin uutuuden – muuten aihe olisi ollut oopperaksi outo. Realistisen kamarinäytelmän psykologisesta paljaudesta ei ole jäljellä paljoakaan. Sen sijaan ooppera nostaa esiin menneisyyden muistojen, unen ja alitajunnan kerroksia kiehtovalla tavalla. Elokuvassa äidin ja tyttären traumaattinen suhde tulee esiin ahdistavana syyttelynä. Oopperassa yksityinen ja realistinen nousevat yleisiin ja unenomaisiin mittoihin. […]