Rigoletto on täysosuma
Olavinlinna ja Verdi on yhdistelmä, joka lupaa yleensä hyvää. Näin tänäkin vuonna: Savonlinnan oopperajuhlien kesän uutuustuotanto Rigoletto asettuu tämän perinteen ansiokkaaksi jatkajaksi. Tuotannon inspiraationa on ollut ohjaaja Sir David McVicarin aiempi Lontoon Royal Opera Houselle ohjaama versio. Lopputuloksena on syntynyt itsellinen tulkinta, joka elää luontevasti Olavinlinnan lavalla ja tarjoaa nautittavia hetkiä niin oopperamusiikin kuin teatterinkin ystäville. Rigoletton draama rakentuu Mantovan herttuan ja hänen hovinarrinsa Rigoletton sekä tämän tyttären Gildan välisten jännitteiden varaan. On herra ja […]
Arvio: Pohjantähti oli kesän löytö
Miten on mahdollista, että tällainen aarre on saanut virua puoliksi unohdettuna? Tätä sopi ihmetellä West Coast Kokkola Operan tuotua Suomen ensi-iltaan Giacomo Meyerbeerin Pohjantähden. Musiikin ja tilanteiden rikkaus hurmasi, ja esitys karussa urheiluhallissa ansaitsisi urheusmitalin. Riemuun ei olisi edes tarvittu tarinan Suomi-yhteyttä – suomalaisesta kanttiininpitäjästä Katarinasta tulee Pietari Suuren rakas. Mutta oma mielenkiintonsa silläkin on: miten Pariisin oopperan valtias Meyerbeer keksikään eksoottisen tapahtumapaikan? Toisaalta musiikissa Suomi ei kuulu millään tavalla, ja tekstissäkin se näkyy vain […]
Arvio: Sillanpää-ooppera levittää taiteilijapsyyken luonnon taustakankaalle
Rinteessä kukoistavat niittykukat, metsänreuna humisee ja kivikkoinen puro pulputtaa omaa äänitaidettaan. Pirkanmaalla Hämeenkyrön Myllykolussa jo vuosikymmeniä toiminut kesäteatterinäyttämö puhalsi henkeään paikalla kantaesityksensä saaneeseen Sillanpää-oopperaan. Ei ollut vaikea ymmärtää sitä paloa, jolla työryhmä ajoi oopperaa Nobel-kirjailijan synnyinkodin takana aukeavaan puronotkoon. Waltteri Torikan ideasta alkunsa saanut ja Seppo Pohjolan säveltämä ooppera on synnytetty lähes tyhjästä, ainoana valmiina rakenteenaan paikan kesäteatteriperinne, jossa libreton kirjoittanut Panu Rajala on ollut aktiivinen hahmo. Suomen suvea kauneimmillaan esittelevä miljöö, se sama, josta F. […]
Pohjoisen luonnon ja sielun kuvia
Kansallisbaletti antoi odottaa suuta uutista eli uuden baletinjohtajan valintaa kauden loppuun asti, johon mennessä se oli luvattu julkistaa. Nimitys siirtyi kutienkin syksyyn. Sillä on kulttuuripoliittisesti suuri merkitys: uuden johtajan visioista on kiinni, nouseeko baletti ansaitsemaansa arvoon taidekentällä vai jääkö se marginaaliin. Kauden viimeisenä ensi-iltana juuri ennen kesälomaa Kansallisbaletissa nähtiin neljän suomalaisen koreografi teoksista koostuva Voima. Susanna Leinonen, Jyrki Karttunen, Virpi Pahkinen ja Jorma Uotinen ovat todellakin suomalaisen tanssin voimahahmoja, mutta kokonaisuus jäi silti lupauksia vajaammaksi. Parasta musiikin ja tanssin kokonaisuutta tarjosi […]
Jotain mätää Tanskanmaalla?
Vaikka Tanskan kuninkaallisella oopperalla on hyvä taiteellinen maine ja 2005 avattu, akustisesti erinomainen oopperatalo, Tanskan hallitus on tehnyt kaikkensa tämän maineen tuhoamiseksi. Se on kurittanut oopperaa jo usean vuoden ajan budjettileikkauksilla, joiden ansiosta jo kaksi taiteellista johtajaa on sanoutunut irti. Viimeisin heistä on saksalainen Sven Müller, joka lopetti kuluneen kauden lopussa. Elokuussa hänen tilalleen tulee Lontoon Royal Operan apulaisjohtajana vuodesta 2011 toiminut John Fulljames. Samalla uutena ylikapellimestarina aloittaa Alexander Verdenikov. Viime kaudella oltiin tilanteessa, jossa […]
Miehisten unelmien umpikuja
Tanskan kuninkaallinen ooppera on tullut tunnetuksi raikkaan modernista tyylistään, eivätkä maan hallituksen budjettileikkaukset hidasta tahtia. Rondon lukijamatkalaiset saivat nauttia painajaismaiseksi kabareeksi yltyvästä Hoffmannin kertomuksista ja hyytävästä Macbethistä. Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset on niitä oopperoita, jotka huutavat avukseen kekseliästä ja ravistelevaa näyttämötulkintaa. Ketä muuten kiinnostaisivat itsesäälisen miesrunoilijan valitukset ja ideaalin naisen metsästykset oluenhuuruisessa kapakassa? Robottikaunotar Olympia, kuoleva laulajatar Antonia ja kyyninen kurtisaani Giulietta saavat olla maamerkkeinä ”taiteilijan itsensä etsimisessä”, kunnes rakastava muusa pelastaa hänet kussakin […]
Arvio: Kuninkaallinen rakkaustarina 1700-luvulta
Ruotsalaisen kreivi Axel von Fersenin ja Ranskan kuningatar Marie Antoinetten rakkaustarinaa on spekuloitu usein myös vain ystävyydeksi. Pari kuitenkin kirjoitti vuosien ajan toisilleen kirjeitä salakielellä ja Ranskan vallankumouksen aikaan myös näkymättömällä musteella. Joissakin raapustuksista vannottiin ”hullua rakkautta”, mikä ei viittaa platoniseen suhteeseen. Tämän parin tarina oli tällä kertaa vanhaan musiikkiin keskittyvän Les Lumières -festivaalin teemana. Sunnuntaina vaakunoiden peittämä Ritarihuoneen sali toimi paikkana 1700-luvun näytelmälle. Kreiviksi ja kreivittäreksi sonnustautuneet näyttelijät Joachim Wigelius ja Linda Zilliacus lukivat […]
Arvio: Vastahakoinen marsalkka
Ilmajoella juuri kantaesitettyä, paljon puhuttua Mannerheim-oopperaa voi verrata Timo Koivusalon suurmieselokuvaan. Se saa kriitikoilta todennäköisesti vaihtelevia arvioita, mutta yleisö pitää. Mannerheim onkin etusijassa kansan syville riveille tarkoitettu ooppera. Ooppera alkaa leppoisasta kesänvietosta perheen kesken. Sitten elämä tempaakin jo päähenkilön mukaansa ja näyttää kipeimmät puolensa. Carl Gustaf Emil Mannerheimin monet vaiheet nuoruudesta vanhuuteen käydään läpi nopeasti, elämän komedia ja draama sekoittuvat vähän turhan tiuhaankin tahtiin. Nuoresta pojasta tulee kadettikoulun kapinallinen, salonkileijona, julkisuuden henkilö ja lopulta johtaja, […]
Arvio: Suuri syntymäpäivälahja
Hausjärven kirkossa odotteleva yleisö selvästi tietää, että Olli Mustosen 50-vuotispäivillä ei kursailla. Luvassa on tuhti lahjapaketti pianistin bravuurikappaleita aina romantiikasta postmodernismiin. Aluksi Tšaikovskin pianosarja Lastenalbumin ensimmäinen kappale Aamurukous. Ennen ensisäveliä Mustonen nostaa kätensä ilmaan ja värisyttää sitä kuin vibratoa tehden. Loppusointujen pianisti antaa hiipua pitkään pois. Mustosen tunnettu eläytyminen musiikin pienimpäänkin hiukkaseen on ilmeistä. Posket punoittavat, mutta kasvoilla näkyy poikamainen innostuneisuus. 24-osainen sarja jatkuu mm. nuken hautajaismarssista kieppuvaan valsiin. Venäläisessä kansanlaulussa Mustonen lisää kontrastia kepeyteen takoen flyygelin […]
Nykybaletin sekalainen kimara
Kansallisbaletin kauden huipentuma oli Tero Saarisen Kullervon uudelleen tuleminen. Toissa vuonna kantaesityksensä saanut, Sibeliuksen Kullervo-sinfoniaan perustuva teos jäi silloin hieman keskeneräiseksi, mutta nyt koreografi oli saanut draaman imun kuntoon, ja Hannu Linnun väkevä musiikinjohto kruunasi annin koskettavaksi. Voitto olikin baletille tarpeen, sillä muuten kausi on jäänyt luvattoman valjuksi. Viimeisenä ensi-iltana nähtiin viikko sitten neljän suomalaisen koreografin teoksista koostuva Voima. Susanna Leinonen, Jyrki Karttunen, Virpi Pahkinen ja Jorma Uotinen ovat todellakin suomalaisen tanssin voimahahmoja, mutta edes […]
Arvio: Mahtavat luontonäyt toivottivat kesän tervetulleeksi
Radion sinfoniaorkesteri täräytti kevätkautensa päätökseen kahdella tajuntaa laajentavalla luontovisiolla. Aarre Merikannon villi orkesteriruno Pan ja Richard Straussin jättimäinen Alppisinfonia sinetöivät hienosti orkesterin kauden: molemmat teokset ovat fantastisen orkestraation näyteikkunoita, jotka vaativat esittäjistöltä virtuositeettia. Ne paljastivat RSO:n tämänhetkiset heikkoudet, mutta ennen kaikkea asettivat tarjottimelle sen parhaimmat puolet. RSO on tällä kaudella tuonut ripottain esiin kansallistaideajattelun varjoon jäänyttä suomalaista 1900-luvun alun musiikkia. Merikannon Pan (1924) on kotimaisen ensiaallon modernismin jännittävimpiä tuotoksia, ja omaperäisyydessään se on ylipäätään suomalainen […]
Arvio: Hulvaton teoriamanifesti oopperamuodossa
Toukokuun Rondossakin aiheena olleet taiteelliset tohtorintutkinnot koostuvat tyypillisesti kirjallisesta osuudesta ja konserttisarjasta. Mutta millainen olisi näiden kombinaatio? Sibelius-Akatemiassa taiteellista jatkotutkintoaan valmistelevan Miika Hyytiäisen uutta teosta seuratessa tuli hymyilyttävällä tavalla tunne, että säveltäjä oli pilke silmäkulmassa keksinyt tehdä jotain tämänkaltaista. Tuore musiikkiteatteriteos Voice Box oli samalla kertaa säveltäjän kehittelemän uuden lauluäänen analyysiohjelman esittely, luentomuotoon puettu manifesti tekijän ajatuksista liittyen ihmisäänelle säveltämiseen sekä täysverinen esimerkki Hyytiäisen kokeellisesta musiikkiteatterista, jolle hän on omistanut säveltäjänuransa. Uudenlainen, kokeellinen ooppera, jossa yhdistyvät […]