LIVE-ARVIOT

Klassisessa sinfoniarepertuaarissa tämä lopetus hakee vertaistaan: Mahler on kiidättänyt kuulijan mutkaisia polkuja halki muisteloiden, repivien houreiden ja taivasnäkyjen, kunnes hajanaiset ajatukset kristallisoituvat ekstaattiseksi varmuudeksi, joka enteilee kahdeksannen sinfonian kohoamista ylimaalliseen. Helsingin kaupunginorkesterin ja Susanna Mälkin matka toisen sinfonian parissa huipentui majesteettisella suuruudella ja valontäyteisyydellä, ja Musiikkitalon Kuoro täydennettynä Helsingin kamarikuoron ja Auditen laulajilla kruunasi päätöksen vaikuttavasti. Ylösnousemus-sinfonian päätös on piste, jota kohti megalomaaninen teos koko ajan mutkittelee. Mahlerille ominaisesti se on moniaineksinen, esseemäinen rakennelma, jonka […]

Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin peräkkäiset konsertit esittelivät vastakohtaista antia, aistillis-demonista ja taivaallista. Kummassakin tyylissä olisi voitu mennä vielä pidemmälle, vaikka laadukasta musisointia kuultiinkin. HKO:n kausikorttiyleisö saattoi vähän hätkähtää, kun serbialainen viulisti Nemanja Radulovic asteli lavalle: ollaanko rock-areenalla? Viulistin heavy metal -tyylinen kampaus ja parta, tiukat nahkahousut ja korkeavartiset saappaat ovat kieltämättä outo ilmestys klassisella lavalla. Mutta kun Radulovic alkoi soittaa Chaussonin Poèmea, ulkoinen kuva kääntyi hauskasti: kuultiin hiljaisesti unelmoivaa ja sisäistynyttä soittoa. Sittemmin Radulovic […]

  Helsingin barokkiorkesteri (Hebo) ei ole laajentanut ohjelmistoaan historiassa yhtä pitkälle kuin sisarorkesterinsa Suomalainen barokkiorkesteri (Fibo), joka urakoi vuosikymmen sitten Beethovenin sinfonioiden sarjan ensimmäisenä Suomessa periodisoittimin. Aika paljon lisämuusikoita Hebon pitikin palkata Beethovenin ensimmäistä sinfoniaa varten tiistaina Musiikkitalossa, mutta erinomaisesti se sille sopi – varsinkin kun johtamassa oli alan guru René Jacobs. Hän lähestyi teosta puhtaasti 1700-luvun näkökulmasta, barokin ajan retoriikan perillisenä ja jätti romanttisen kapinoiva sankari -myytin sivuun. Klassismin kirkkauteen kuului tempojen ärhäkkä nopeus ja tekstuurin […]

Fanny ja Felix Mendelssohnin tai Robert ja Clara Schumannin teosten rinnastaminen on ainakin Keski-Euroopassa verraten yleistä tarjoten näkökulmaa näiden musiikkiin myös ihmissuhteiden kautta. Fannyyn ja Felixiin tutustuttiin tänään viulisti Antti Tikkasen, sellisti Markus Hohdin ja pianisti Joonas Ahosen Rödberg-pianotrion konsertissa osana PuKaman konserttisarjaa. Punavuoren kamarimusiikkiyhdistys on viulistipariskunta Minna Pensolan ja Antti Tikkasen organisoima konserttisarja, jonka näkyvin elementti on Pensolan vetämä Klasariklubi. Sen nykyinen kotipaikka on Punavuoren uusi ylpeys G Livelab, jonka lisäksi PuKama on musisoinut […]

Radion sinfoniaorkesterille ei kevään kunniaksi riittänyt yksi tähti, vaan eilisessä konsertissa herkuteltiin sekä Sebastian Fagerlundin uudella orkesteriteoksella että pianokomeetta Daniil Trifonovin vierailulla. 26-vuotias pianisti on jo kulttimaineessa, ja Fagerlund on puolestaan pompannut Suomen tämän hetken kuumimmaksi säveltäjänimeksi. Kummankaan kohdalla menestyksessä ei ole kyse tyhjästä hypestä. Fagerlundin orkesteriteoksista on kovaa vauhtia tulossa uuden suomalaisen musiikin klassikoita. Nyt Hannu Linnun johdolla kantaesitetty Drifts on löyhää jatkoa Stoneworkille (2015), ja vuoden päästä esitetään orkesteritrilogian kolmas osa. Driftsin laajempi […]

  Sopraano Camilla Nylund elää uransa huippukautta. Ääni on kypsynyt täysiin Wagner-mittoihin ilman, että se olisi menettänyt yhtään raikkaan lyyrisestä ”jugendlich” -sävystään. Lisäksi hän on kehittynyt karismaattiseksi näyttelijäksi: hänellä on kyky samastua rooliin empatialla mutta silti ilman suuria teatraalisia elkeitä. Lentävän hollantilaisen Senta oli Helsingissä viime syksyn tapaus niin äänellisesti kuin taideopiskelijaksi ohjatun hahmon toteutukselta. Tänä kesänä Nylund laulaa Valkyyrian Sieglindea Bayreuthissa ja ensi vuonna Isoldea Jonas Kaufmannin rinnalla Bostonissa (kyseessä on tenorigurun kauan odotettu […]

  International Classical Music Awards (ICMA) piti vuoden gaalansa Leipzigin Gewandhausissa. Se toi jälleen esiin tähtien rinnalla suuren määrän taiteilijoita, jotka eivät roiku otsikoissa mutta tekevät uraauurtavaa työtä – myös vähemmän tunnetun musiikin parissa.   Euroopan maiden klassisten musiikkilehtien ja radioasemien muodostama ICMA kulkee riippumattomana instanssina eri tietä muihin alan palkintoihin nähden. Monet muut ovat suurten levyfirmojen talutusnuorassa, ja Grammyt tuntuvat olevan joskus suoraa jatketta amerikkalaiselle markkinointikoneistolle. Mikä muu jury olisi valinnut esimerkiksi vuoden parhaaksi oopperalevytykseksi […]

  Missä määrin puhdas musisointi voi olla samalla politiikkaa tai sosiaalista työtä? Tätä tulee miettineeksi erityisesti kahden yhteiskunnalliselta missioltaan kuuluisimman orkesterin, West-Eastern Divanin ja Venezuelan Simón Bolivar -orkesterin kohdalla. Edellinen, Musiikkitalossa torstaina konsertoinut ja Daniel Barenboimin rakentama ja johtama kokoonpano yhdistää Israelin ja Palestiinan sekä muiden arabimaiden muusikoita rauhantyön hengessä. Symboliseksi toiminta on silti jäänyt, sillä orkesteri toimii pääasiassa länsimaissa eikä edes pääse soittamaan kaikkiin muusikoiden kotimaihin. Jälkimmäinen, Gustavo Dudamelin luotsaama orkesteri on taas laajan […]

  Kaija Saariaho on useissa teoksissaan vienyt kuulijaa tuonpuoleisen äärelle, ja hänellä on siihen sopivia musiikillisia keinoja: hienostunut sointimaailma, jossa äänen ja hälyn välinen rajankäynti voi olla vahvasti symbolista, ja elektroniikan käyttö soittimiston laajentajana. Ehkä kauneimmillaan nämä säveltäjän transsendentaalisuuden loihtimisen taidot tulevat esiin kamarioopperassa Only the Sound Remains. Tuskin kenenkään nykykirjailijan teksti voisi olla samalla tavalla kiteytettyä ja rikkaita assosiaatioita luovaa kuin näiden kahden japanilaisen nō-näytelmän, joihin teos perustuu. Nō-näytelmät Tsunemasa ja Feather mantle kertovat […]

Shakespearen Kesäyön unelman kuutamoinen keijumetsä on jo sen verran kulunuttua kuvastoa, että kun Sibelius-Akatemian ooppera valitsi Brittenin oopperatulkinnan kevään tuotannokseen, oli erittäin tervetullutta kutsua Iso-Britanniasta ohjaajaksi Victoria Newlyn ja päivittää teoksen perinteinen maailma. Klassista mutta raikasta Kesäyön unelma –magiaa saatiin kokea yllin kyllin Kansallisoopperassa Jorma Elon balettitulkinnassa, joka uusitaan taas syksyllä. Nyt Ateenan liepeillä sijaitseva lumottu metsä oli siirretty nykyaikaisille pop-festivaaleille. Teatteritaustaiselta Newlynilta tämä oli nokkela ja tehokas veto, jossa kaikki tuntui loksahtavan paikalleen riemukkaan […]

Karussa galleriassa leijui hitaasti aaltoileva äänipatsas, jonka äärellä teki mieli liikkua varpaillaan. Paikalle kerääntyvä yleisö ei päästänyt ääntäkään, kuin kunnioittaen Forum Boxiin kasattua Alvin Lucierin kultti-installaatiota Music on a long thin wire (1977). Sähkölaitteistosta ja kahden jousisoitintallan kautta kulkevasta metallilangasta muodostuva teos perustuu sähköäänen resonointiin ohuessa langassa. Ympyrä sulkeutui, kun konsertin päätteeksi viulistit Teija Kivinen ja Maria Puusaari esittivät Lucierin Love songin (2016), jossa metallilanka yhdistää viulujen tallat. Kun viulistit liikkuivat toistensa ympärillä pitkiä ääniä […]

Virtuosi di Kuhmo on taannoisen kulta-aikansa jälkeen konsertoinut harvakseltaan, mutta nyt maineikkaan jousiorkesterin yhdinryhmä on aktivoinut toimintaa suurehkona kamarikokoonpanona. Ajatus jousiorkesterin tiivistämisestä 5-8-henkiseksi jousiyhtyeeksi on käytännöllisen ketterä mutta myös musiikillisesti kiinnostava: esimerkiksi sekstettokokoinen musiikki sijaitsee soinnillisesti jossain puhtaan kamarimusiikin ja orkestraalisuuden välissä. Osana paluutaan Virtuosi di Kuhmo on myös lanseerannut Kiertävä kamari -konseptin, jonka tarkoituksena on tarjota maakuntien konserttijärjestäjille matalan kynnyksen konserttipaketteja. Hankkeen ensimmäinen konsertti oli lauantaina Forssassa, ja eilen sama ohjelma tuotiin Helsingin G Livelabiin. […]