Karol Szymanowskin Stabat mater merkitsi vuonna 1926 tyylillistä käännettä kohti kansanmusiikkia ja maanläheistä juurevuutta. Sen vuoksi katolinen Jumalan äidin ylistys soi puolaksi ja musiikki on hylännyt hetteisen romantiikan, vaikka ei raffinoitua sointiherkuttelua. Michael Gielen huomioi konserttitaltioinnissaan aiempaa askeettisemman tyylin ja poimii myös herkemmät sävyt, vaikka yleisilme on kohtalaisen pidättyväinen. Kelpo solisteineen ja nimettömine kuoroineen vakuuttava, vaikkei ehkä kaikkein viimeistellyin levytyksistä. Kumppaniksi levylle on valittu toisen puolalaissäveltäjän, Krzysztof Pendereckin, kaksi karmaisevimpiin kuuluvaa teosta 1960-luvulta. Gielen oli […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
