Renessanssin musiikki puhkesi täyteen kukkaansa Firenzessä 1400-luvulla, mutta valtaosin Alppien takaa tulleiden säveltäjien voimin. Kaupunkia hallitseva Medici-suku sponsoroi avokätisesti italialaisia taiteilijoita, Botticellia, Leonardo da Vinciä ja Michelangeloa, mutta musiikkiin kiinnitettiin nk. alankomaalaisen koulukunnan moniäänisyyden mestareita. Harpisti Andrew Lawrence-Kingin kaitsema englantilaisyhtye ”Goottilaiset äänet” sukeltaa tuohon muutoksen maailmaan lähtökohtanaan ja pääteasemanaan Filippo Brunelleschin suunnittelema katedraali ja sen jättimäinen tiilikupoli (1436). Levy alkaa rakennukseen liitetyllä sävelmällä Terribilis est locus iste (”Järkyttävä on tämä paikka”) ja päättyy Guillaume Dufayn kuuluisaan motettiin Nuper rosarum flores, joka lainaa tuota sävelmää. Dufayn Lamentatio Konstantinopolille muistuttaa tuhatvuotisen Itä-Rooman tuhosta 1453.
Levyn muut säveltäjät, Jean Ockeghem, Antoine Busnois, Loiset Compère, Johannes Tinctoris, Aleksander Agricola ja tuottelias, tuntemattomaksi jäänyt Anonymus luovat kuvaa sofistikoituneesta musiikkikulttuurista, jolle moniääninen arkkitehtuuri oli yhtä tärkeää kuin maallisten ilojen ylistys. Kvartettina ja laajimmillaan sekstettinä laulava Gothic Voices toteuttaa holvikaarina risteilevät moniääniset linjat kristallinkirkkaasti, vaikka välillä tuntuu, että mehevämpikin saundi voisi musiikkiin sopia. Latinankieliset motetit ja ranskankieliset maalliset laulut on poimittu firenzeläisistä lähteistä, ja niistä kuvastuu renessanssin elinvoima ja kansalliset rajat ylittävä tyyli. Lawrence-King kuulostaa punnittuine harppusooloineen ja -säestyksineen levyn todelliselta renessanssi-ihmiseltä.
Antti Häyrynen
