Anton Bruckner: Sinfonia nro 8. Linzin Bruckner-orkesteri, johtajana Markus Poschner. Capriccio C8081.
Anton Bruckner: Sinfonia nro 4 (1874–1876 versio, 1878–1881 versio, 1887–1888 versio, Volksfest-finaali, variantteja). Bambergin sinfonikot, johtajana Jakub Hrusa. Accentus Music ACC 30533 (4 cd).
Brucknerin sinfoniat tuntuvat nyt olevan maailmalla muodissa. Orkesterit, levymerkit ja kustantajat valmistautuvat säveltäjän 200-vuotisjuhliin vuonna 2024, johon mennessä Capriccion Brucknerin sinfonioiden kokonaislevytyksen on tarkoitus olla valmis. Bruckner syntyi Linzissä, joten kotikaupungin Bruckner-orkesterilla on säveltäjän kahdeksannessa sinfoniassa todistamisen paikka. Teoksesta kuullaan vuoden 1890 standardiversio Nowakin editiona.
Markus Poschnerin tempot ovat ripeitä, mutta ensiosasta alkaen hän leventää musiikkia melodisiin suvantoihin. Koko sinfonia mahtuu yhdelle levylle, ja ehkä juhlavaan hitaaseen osaan olisi suonut vähän syvempääkin hengitystä. Mutta on hyvä muistuttaa, että Bruckner oli dynaaminen, eteenpäin tähtäävä sinfonikko, eikä vain massiivisten sointipylväikköjen pystyttelijä. Siihen liittyy Linzin Bruckner-orkesterin kevyempi ja erittelevämpi saundi. Kaikkein majesteetillisin patina soinnista ehkä puuttuu, mutta on hienoa kuulla huolella säädetty dynamiikka ja kontrapunktin yksityiskohdat.
Bruckner sävelsi sinfonioistaan monia versioita, joiden tarpeellisuudesta ja paremmuudesta on väitelty vuosikaudet. Neljäs sinfonia valmistui ensin vuosina 1874–76, sitten kokonaan uudistettuna kantaesitykseensä nykyisin vallitsevana 1878–81 versiona, ja vielä kerran muokattuna 1887–1888 versiona, jona teos tunnettiin 1950-luvulle asti. Jakub Hrusan johtamat Bambergin sinfonikot tarjoavat yhdessä paketissa kaikki kolme versiota ja lisäksi toisen version Volksfest-finaalin, sekä nivaskan pariminuuttisia nuottivariantteja eri versioista – neljä cd:tä neljättä sinfoniaa.
Kaikki on Benjamin Korstvedtin toimittaman Neue Bruckner Gesamtausgaben tuotosta, joka on saanut jotkut vannoutuneet bruckneriaanit repimään hiuksiaan. Heille Brucknerin eri versiot mitätöivät sinfonioista huokuvan lopullisuuden ja kertakaikkisuuden tunnun. Suomalaisille on jo esitetty Sibeliuksen teoksista kaikki löydetyt vaihtoehdot, eikä Brucknerin kohdalla ole kyse sen kummemmasta. Kuulijalla on näillä levyillä mahdollisuus itse vertailla Brucknerin neljännen sinfonian eri versioita saman orkesterin ja kapellimestarin esittämänä. Jos se ei kiinnosta, niin levyjä ei ole pakko hankkia.
Bambergin sinfonikot on koulittu Bruckner-orkesteri ja soittaa Hrusan johdolla pätevästi. Esitykset kuulostavat enemmän nuottidemonstraatioilta kuin yksilöiviltä tulkinnoilta, mikä on tässä tapauksessa ymmärrettävää. Varhaisversio löytyy esimerkiksi Tintnerin tai Naganon verevämpinä levytyksinä, vuoden 1880 standardiversion ovat levyttäneet kapellimestarit Jochumista ja Böhmistä Wandiin ja Blomstedtiin, ja vuoden 1888 painettu, mutta muiden peukaloimaksi epäilty versio oli aikoinaan Furtwänglerin ja Knappertsbuschin nuottitelineellä. Accentus Music antaa objektiivisen lähtökohdan Brucknerin suosituimman sinfonian tarkasteluun ja silaa julkaisun Korstvedtin esittelyteksteillä.
Antti Häyrynen