Thomas Larcher (s. 1962) aloitti uransa pianistina, mutta on sen jälkeen keskittynyt enemmän säveltämiseen. Hän on ollut leimallisesti ECM-merkin säveltäjä, mutta nyt Ondine täydentää kuvaa kahdella suurimuotoisella teoksella. Toinen sinfonia lisänimeltään Kenotaph (2016), on saanut säveltäjän pohdiskelemaan, minkälainen sinfonian pitäisi tänä päivänä olla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa perinteistä neliosaista rakennelmaa ja värikkäästi vyöryttävää orkesterinkäsittelyä, jonka vaiheet ja yksityiskohdat Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri tuo vaikuttavasti esiin konserttitaltioinnissaan.
Larcherin tyyli on liukunut entistä postmodernimpaan suuntaan ja lopputulos on aaltoilevassa vaihtelevuudessaan viihdyttävä, jos niin sopii sanoa teoksesta, joka on omistettu Välimereen hukkuneille pakolaisille. “Kadotettujen yö” (2008), alaotsikoltaan “Rakkauden loppu”, on laulusarja Ingeborg Bachmannin postuumisti julkaistuihin runofragmentteihin. Vaikutelma on keskittyneempi, mutta tekstien sirpaleisuuden vuoksi myös moniselitteisempi kuin sinfoniassa. André Schuen on sekä sävykäs että dramaattinen solisti, jota orkesteri vaanii ja tukee väkevästi. Larcherin musiikista erottuu pyrkimys yhdistää eri tyylisuuntien parhaita piirteitä, mutta ihan kaiken aikaa eivät keinot kohtaa toisiaan.
Antti Häyrynen
