Leif Segerstamin sinfoniat tuntuvat muodostavan jatkumon, kuin päiväkirjan, jossa järjestysnumerot vastaavat päiväyksiä. Yksityisiä havaintoja ja mielen myllerryksiä on levitetty orkestraaliselle kankaalle, josta perinteisen sinfonisen jäsentelyn tai nykyaikaisen värisäihkeen sijaan etsitään spontaania kommunikaatiota ja vapaita assosiaatioita. Myös sinfonia nro 294, ”Songs of UNICORN heralding…”, muistuttaa tässä suhteessa 1960-luvun psykologisia tekniikoita, ”sensitivity trainingia” ja vastaavia. Ajatuksen sensuroimattamassa liidossa on aina oma tuoreutensa, vaikka jää lähinnä kuulijan kontolle poimia siitä hänelle osuvia merkityksiä. Sinfonian ”yksisarvinen” on käyrätorvensoittaja Tanja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
