Barbara Hanniganin yhtäaikainenkin kaksoisrooli sopraanona ja kapellimestarina liimaa yhteen nuoren mutta kunnianhimoisen alankomaalaisen Ludwig Orchestran kanssa äänitetyn triptyykin, joka lähestyy kärsimystä eri kulmista. Luigi Nonon sopraanosoolo Djamila Boupacha on nimetty sotilaiden 1960-luvulla kiduttaman ja raiskaaman algerialaisnaisen mukaan. Sekoitus hidasta aariallisuutta, ekspressionismia ja välimerellistä valituslaulua on kuin shokin tuoma etääntyminen kärsimyksestä: yllättävän hillittyä, mutta samaan aikaan karua ja paljasta. Haydnin kenties mollivoittoisimmassa sinfoniassa nro 49 ”La Passione” Hannigan käyttää taukojen hiljaisuutta tehokeinona hitaassa ensiosassa, jonka […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
