Brahmsin sinfonioiden kaltaiset klassikoiden klassikot tuntuvat näinä aikoina vaikeasti lähestyttävältä musiikilta, ellei suuntaudu selkeästi periodityyliseen revisionismiin. Bernard Haitink levytti neljä sinfoniaa ensimmäisen kerran 1970-luvulla Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin kanssa, ja tämä viimeinen katsaus syntyi 2004–2005 konserttitaltiointeina Lontoon Sinfoniaorkesterin kanssa. Tuossa ajassa objektiivinen perusnäkemys on vähän jäykistynyt, ja musiikista erottuu enemmän tummia sävyjä. Se kuuluu ensimmäisen sinfonian traagisesta johdannosta, jota Oliver Stone käytti Raakalaiset-elokuvansa avauksessa. Vaikuttavan alun jälkeen nousu finaalin koraalijuhlaan tuntuu retorisemmalta. Myös toisessa ja kolmannessa sinfoniassa […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
