Max Regerin pianokonsertto vuodelta 1910 on nelikymmenminuuttinen järkäle, joka on paljoudellaan pelottanut pianistit kimpustaan. Teoksen on aiemmin levyttänyt mm. Marc-André Hamelin, mutta voimapianistien joukkoon kohinalla noussut saksalainen Joseph Moog on monin tavoin kotonaan konserton parissa. Reger julisti teoksensa ”sinfoniaksi piano-obligatolla”, mutta Moog korottaa massiivisen soolonsa konsertoivaan loistoon. Vaikka kyseessä on germaaninen monumentti, musiikissa on myös runolliset suvantonsa, etenkin myöhäisromanttisesti viipyilevässä Largossa. Moogin ja Saksan radiofilharmoniaa johtavan Nicholas Miltonin ote on innoittunut, ja harvinainen teos saa […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
