Santtu-Matias Rouvali aloittaa syyskauden alussa Lontoon Philharmonia Orchestran ylikapellimestarina, ja tämä vuonna 2019 konsertista äänitetty levy on heidän toinen yhteisensä. Rouvali vetää esiin heti valttikorttinsa: elävän, vetävän ja vapaan tuntuisen tavan hahmottaa musiikkia. Hän syöksyy Prokofjevin sota-aikana säveltämän sinfonian syövereihin energisesti ja uusia yksityiskohtia hakien. Hän häivyttää kaiken neuvostopatrioottisuuden ja tuo sankarillisiin käänteisiin puhdasta fyysistä sointispektaakkelia ja ehkä myös annoksen ironiaa.
Joskus Rouvali innostuu kirmailemaan niin, että musiikin syvällisemmät tasot eivät oikein pääse esiin. Näin etenkin väliosissa, joiden arvoituksellinen luonne kaipaisi rauhoittumista. Toisaalta balettimuistumat saavat Rouvalin innostumaan, eikä loistosta jää mitään uupumaan. Orkesteri seuraa herkeämättä johtajansa jokaista ideaa. Äänittäjät eivät oikein ole kyenneet pakenemaan Royal Festival Hallin akustista kolkkoutta, ja 43 minuutin kesto täyshintaisesta levystä on liian vähän.
Harri Kuusisaari
