Franz Schubertin kaksi viimeistä pianosonaattia veivät lajityyppiä uuteen eeppisesti polveilevaan suuntaan, jossa teemojen vastakkainasettelun ja konfliktien sijaan musiikkia hallitsevat moduloiva harhailu, leikkaukset ajassa ja klassista tasapainoa horjuttavat käänteet. Molemmissa teoksissa häilyy liedien runollinen alakulo ja kuoleman varjo, syntyiväthän teokset säveltäjän viimeisten viikkojen aikana. Ne ovat myös pianokirjallisuuden merkkiteoksia, joihin moni suuri taiteilija on painanut aatelismerkkinsä. Miten siis Ronald Brautigam ja hänen kopionsa Conrad Grafin fortepianosta (1819)? Brautigam on aiemmin levyttänyt Mozartin, Haydnin ja Beethovenin pianosonaatit […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
