Oli yllättävää, että pohjoismainen kongressi ei ollut houkutellut paikalle enempää musiikkipedagogejamme. Monille oli arvatenkin mieluisampi asia kesämökin verkkokeinu tai Kanarian saarten uimarannat kuin mahdollisuus luoda kansainvälisiä kontakteja. Kaikki kunnia verkkokeinulle kunhan siitä ei muodostuisi musiikkielämämme sinisilmäisyyden kuva.
Musiikkipedagogiikan viimeaikaiset kehitystendenssit, jotka koskevat organisaatiota, musiikin funktiota yhteiskunnassa, teknisten välineiden luomia uusia mahdollisuuksia, esteettisen kasvatuksen asemaa kouluissa jne. ovat sen verran merkittäviä ja merkityksellisiä asioita, että jokaisen musiikkipedagogin tulee olla niistä tietoisia – edustipa hän mitä sektoria tahansa. Musiikkielämämme on vaarassa koteloitua ja jäykistyä kohtalokkaalla tavalla, ellemme ota osaa siihen valtavaan muuntumisprosessiin, jotka on kaikkialla käynnissä. Kansainvälinen yhteistoiminta on kehityksen elinehto – myös Suomessa.
Pääkirjoitus, Rondo 3/1967
Ei voida todistaa, että taiteen ja musiikin harrastus kohottaisi moraalia tai loisi ”parempia ihmisiä”, mutta me kaikki voimme yhtyä Franz Werfelin sanoihin: kaikki pahuus ja tyhmyys maailmassa ei ole luonnotonta tai epäinhimillistä, mutta se saattaa ilmetä tuhoavana mielikuvituksettomuutena ja epämusikaalisuutena.
Kai Otto Andersen Rondossa 3/1967
Kansa on kyllästynyt tavanomaiseen konserttitapahtumaan. Vanhat ja uskolliset harmaapäät kannetaan hiljaa pois, ja he jättävät jälkeensä tyhjön tilan, joka ei ole täytettävissä. Nuoriso rapsuttelee uimarannoillaan apaattisina sävelradioitaan. Eikä sitä voi oikeastaan syyttääkään, sillä kun on ikävä taipumus kysäistä: onko sulla jotain parempaa tilalle? Sisäinen ääni vihjaisee, että on parempi olla puhumatta alkusoitosta, pianokonsertosta ja sinfonista.
Paavo Helistö Rondossa 3/1967
Elävien, kauniiden kansan- ja tanssilaulujen asemasta käytetään musisoinnin perustana usein ”pedagogisia sävelmiä”, joista puuttuu runollisuus ja jotka lyhyesti sanoen tuoksuvat pedagogiikalta. En voi hyväksyä ilmaisua ”oikeat sävelmät”, sillä kaikki sävelmät voivat olla oikeita, ja oikeimpia ovat ne, jotka oppilaat itse säveltävät.
Ejnar Kampp Rondossa 3/1967
