Mahtoi pietarilaisyleisö olla ihmeissään nähdessään Prokofjevin Tuhkimo-klassikon Alexei Ratmanskyn vauhdikkaana, hauskasti tyyliteltynä ja visuaaliselta ilmeeltään modernina koreografiana. Näyttämökuva esitteli alussa karun, metalliportaikkojen hallitseman tilan. Missä sadunlumo? Ei hätää, sillä Ratmansky luo sen niin rikkaalla liikekielellä, että klassisia balettirituaaleja ei kaipaa. Mariinskin prima ballerinan Diana Vishnevan esittämä Tuhkimo ei ole mikään keittiönnurkan koriste vaan unelmissaan rikas ja intohimoinen nuori nainen. Isän alkoholisoituneisuus ja sisarpuolien ilkeys luonnehditaan koikkelehtivalla liikkeellä, joka on hauskaa ja musiikin mukaan rytmitettyä. Neljä vuodenaikaa saavat suuren roolin, ja räikeänvärisiin trikoisiin puetut nuorukaiset ilmentävät myös Tuhkimon eroottisia kaipuuta.
Koreografia on runsas: kaikkialla tanssitaan, ja klassinen kieli yhdistyy showtanssin ja mykkäelokuvien tyyliteltyihin vaikutteisiin. Sen sijaan miiminen kerronta on jätetty minimiin. Ratkaisu toimii, sillä näin Mariinskin loistava seurue pääsee valloilleen. Psykologia keskittyy pääpariin. Tanssiaisten ulkokultainen kimallus saa selkeän vastakohdan Tuhkimon ja prinssin puhtaan hurmioituneesta liikkeestä. Keskiyöllä kadonnutta Tuhkimoa etsiessään prinssi joutuu paitsi naisten niin myös miesten viettelyjen kohteeksi. Vladimir Shklyarov on roolissa itse jalous, mutta äärimmäisen vivahteikas Vishneva pysyy silti esityksen keskipisteenä.
Valeri Gergijev ja Mariinsin muusikot ovat parhaimmillaan tuodessaan esiin Prokofjevin lyyrisiä herkkuja ja tanssirytmien vetävyyttä. Mariinski 2-teatterin avaruus ja fasiliteetit ovat on vieneet myös talon dvd-tuotannot uuteen aikaan. ¨
Harri Kuusisaari
