Juan Diego Florezin piti tulla Turun musiikkijuhlille Mozart-ohjelmallaan orkesterin kanssa, mutta koronan takia se peruuntui, ja ensi kesänä hän korvaa sen resitaalilla pianistin kera. Mitä menetettiin, sen voi kokea uudella DVD:llä, jolla hän laulaa Mozartin aarioita Münchenin rokokoohelmessä, Cuvilles-teatterissa. Florezin ääni on tummunut, mutta eleganssia, taipuisuutta ja korkeiden äänten suvereeniutta siinä on yhä kyllin. Viime aikoina hän on laajentanut ohjelmistoaan ranskalaiseen suuntaan ja klassismiin – kukaan ei voi olla ikuisesti koloratuureja livertelevä Rossini-prinssi, jollaisena hän maailman valloitti.
Mozart-ohjelmassa on tunnettuja aarioita Don Giovannista, Cosi fan tuttesta ja Ryöstö Seraljista -oopperasta, mutta niissä Florez ei jotenkin ole kotonaan: tietoinen yrittäminen kuuluu venytetyissä tempoissa ja itse kehitellyissä kadensseissa, eikä saksa oikein istu suuhun. Paljon lähemmäksi itselleen ominta bel canto -tyyliä hän pääsee opera serioiden Paimenkuningas, Tituksen lempeys ja Idomeneo aarioissa, joita hän laulaa kaunopuheisesti, taiturillisesti ja tilainteisiin eläytyen. Levyn huipentuma on konserttiaaria Miseo o sognio K 431, jossa romanttinen tunne yhdistyy klassiseen linjakkuuteen.
Zürichin oopperan muusikoista koottu periodiorkesteri La Scintilla soittaa alkusoittoja ja säestää aarioita Riccardo Minasin johdolla kuin veitsenterällä. Tällaisella joka soluun ulottuvalla draamallisella hermolla Mozart puhkeaa eloon.
Harri Kuusisaari
