Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset on hajanainen kokonaisuus ja jäi vielä tekijältään kesken. Se vaatii normaaliakin enemmän esittäjiltä luovaa otetta, mikä sopii teoksen teemaan, taiteilijan itsensä etsimiseen. Runoilija Hoffmann kertoo oopperassa kapakkaseurueelle kolme epäonnista rakkaustarinaansa. Erilaiset naishahmot kuvaavat samalla runoilijan omaa kehitystä: alussa hän ihastuu naiivisti mekaaniseen nukkeen Olympiaan ja sitten epätoivoisesti sairaaseen laulajatyttöön Antoniaan, kunnes lopussa hän vajoaa narsismiin ja haluaa kurtisaani Giuliettalta vain tyydytystä omistushalulleen – kadottaakseen vain identiteettinsä. Vanhan operettisäveltäjän hymy hyytyy apeassa lopussa. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
