Säveltäjä Ilkka Hammo (s. 1983) viettää alkuvuodesta orkesteriteosten sadonkorjuuaikaa, kun kaksi hänen teostaan kantaesitetään vajaan parin kuukauden välein: Tampere Filharmonialle sävelletty Spring Flames Matthew Hallsin johdolla 19. tammikuuta ja Radion sinfoniaorkesterin tilaama, vielä nimetön teos Hannu Linnun johdolla 13. ja 14. maaliskuuta.
”On osin sattumaa, että kantaesitykset ovat näinkin lähekkäin”, Hammo kertoo. ”Tampere Filharmonian teoksesta sovittiin jo 2020, jolloin tilattiin teos useammaltakin tamperelaiselta säveltäjältä. Radion sinfoniaorkesterin tilaus taas tuli alkuvuodesta 2022.”
Kahden Suomen kärkiorkestereihin kuuluvan soittajiston tilaukset olivat hienoja kokemuksia Hammolle, sillä juuri orkesterin hän kokee itselleen läheisimmäksi kokoonpanoksi. Häntä kiinnostavat sen ”valtavat mahdollisuudet” niin kuin hän toteaa, ja jo hänen aiempi RSO:lle säveltämänsä teos, syyskuussa 2019 kantaesitetty On the Horizon (2018), todistaa monisäikeisine tekstuureineen ja rikkaine sointikirjoineen vahvasta orkestraalisesta ajattelusta. Suotta ei Hammo ole maininnut itseään innoittaneina säveltäjinä mm. Lutosławskin ja Magnus Lindbergin.
Miten Hammo luonnehtii sävellysprosessiaan?
”Sävellystyön aloittaminen on aina vaikeaa, kun kaikki on mahdollista, mutta sitten se vähitellen alkaa sujua. Alussa minulla on piirroksia ja luonnoksia ja sellaista, mutta suunnitelmat voivat muuttua sävellysprosessin aikana. En esimerkiksi halua antaa teokselle nimeä ennen kuin se on täysin valmis. Annan musiikin viedä, ja heti aluksi annettu nimi voisi häiritä. Siksi Radion sinfoniaorkesterin teoksellakaan ei ole vielä nimeä.”
Entä kahden uuden orkesteriteoksen suhde toisiinsa, niiden sävellysprosessithan olivat kuitenkin lähekkäin?
”Pyrin etsimään RSO:n teokselle omaa identiteettiä verrattuna Tampereen Spring Flamesiin, mutta hyväksyin myös sen, että teosten välillä on yhtäläisyyksiä.”
Eroja syntyy kuitenkin jo teosten syntyaikojen erilaisista tunnelmista. Varsinkin Spring Flamesin sävellysprosessi sai yllättävän käänteen:
”Alkuvuodesta 2022 lähtien olin työstänyt teokseen valoisan energistä ja virtuoosista materiaalia, kunnes Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa 24. helmikuuta. Yhtäkkiä sota oli palannut täydellä teholla Eurooppaan. Päivien pidetessä ja kevään lähestyessä Ukrainasta kantautui yhä järkyttävämpiä uutisia, mikä alkoi näkyä sävellystyössäni: valoisa musiikki sai rinnalleen sotaisaa iskutusta ja painostavuutta. Kolmantena karakterina esiin nousi inhimillistä ääntä kuvaava melankolinen laulavuus. Säveltämisestä tuli kevään ajaksi itselleni tärkeä henkireikä ja yksi tapa käsitellä kauhistuttavien sotauutisten aiheuttamia tunteita.”
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan toi teokseen myös Hammon musiikissa aivan uuden elementin: mukana on sitaatti, ukrainalainen kansanlaulu Verbovaya Doshchechka, johon säveltäjä tutustui Youtube-videon kautta.
”Videon alussa ukrainalainen viulisti Illia Bondarenko soitti kansanlaulun melodiaa yksin kellaripommisuojassa Kiovassa. Pian mukaan liittyi videoeditoinnin avulla lukuisa määrä viulisteja ympäri maailmaa muodostaen yhdessä suuren jousiorkesterin. Tämä surumielinen teema alkaa omassa teoksessani myös ikään kuin maan alta bassoklarinetilla, ja lopulta se leviää koko puupuhallinsektioon.”
Spring Flames on esimerkki siitä, että ulkopuoliset ilmiöt voivat jättää jälkensä Hammon teoksiin. Varsinaisesta ohjelmallisuudesta ei kuitenkaan ole kyse.
Tampere Filharmonian tilaukseen ei sisältynyt muuta ohjeistusta kuin se, että teos sijoitetaan konsertin alkuun. Radion sinfoniaorkesterin tilauksessa oli sen sijaan tarkempiakin toiveita:
”Teoksen kestosta oli toivomuksena 15 minuuttia, mutta sen lisäksi toivottiin sooloja puupuhaltimien ns. sivusoittimille eli piccolohuilulle, englannintorvelle, es-klarinetille ja bassoklarinetille sekä kontrafagotille. Tällainen konkreettinen toive oli heti innostava. Pohdin aluksi vähän eräänlaista konserttoa orkesterille, mutta teoksesta ei ihan tullut sellaista, vaikka sellainen kiinnostaakin. Sivusoittimien soolot värittävät toki teosta, esimerkiksi piccolohuilun solistisuus tuo kimmellystä ylärekisteriin, mutta välillä annan niiden myös hukkua massaan.”
”Molemmissa teoksissa on valoisaa energiaa, kaikesta huolimatta myös Spring Flamesissa, mutta RSO-teos ei liity sotaan. Silti siinä on vyöryvää ja paahtavaa ilmaisua, ja intensiteetti säilyy loppuun saakka.”
Hammon tähänastiset orkesteriteokset ovat enimmäkseen 10–15 minuutin haarukassa, mutta laajemmatkin muodot kiinnostaisivat häntä. ”Sellainen on haaveena”, hän toteaa. Ehkä konsertto orkesterille?
Kimmo Korhonen