maanantai toukokuu 6. 2024

Missä ovat naiskapellimestarit?

Rondo 6-1988

 

Nainen orkesterin edessä on rappion syy, seuraus, oire tai ilmentymä: kysymyksessä voi olla musiikkikulttuurin rappio, tai jopa kokonaisen kulttuurin rappio mutta joka tapauksessa ainakin naisellisuuden rappio. (—)

Nadia Boulanger oli tavallaan omiaan vahvistamaan naispuolisia orkesterinjohtajia kohtaan tunnettuja epäluuloja. Hän oli kookas, vahva ja jotenkin suloton nainen, jo nuorena vanhaksipiiaksi jäävän kotiopettajattaren arkkityyppi. Hän saattoi esimerkiksi johtaa orkesteria hihattomassa leningissä, vain huomatakseen yleisön saaneen koko konsertin mieleenpainuvimmat tunne-elämykset hänen ajamattomista kainalokarvoistaan. (—)

Musiikkipiireissä kiertää huhu, jonka mukaan Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalle oli takavuosina naisen mahdotonta päästä, millä seikalla kuulemma oli jotain tekemistä valintalautakunnan miespitoisuuden kanssa. Mutta tämähän voi taas olla jotain feministien metkuja. Sanoohan sananlaskukin, että naista ja kissaa täytyy aina lyödä – jos ne ei tee pahaa niin ne ajattelee.

Riitta Pietilä Rondossa 6/1988

 

Suomen maakuntaorkesterit olisi saatava kooltaan suuremmiksi. On hullua havaita, että innolla ollaan perustamassa uusia orkestereita, mutta samaan aikaan ei satsata rahaa jo olemassa olevien orkesterien kehittämiseen ja kunnollisten harjoitus- ja työtilojen järjestämiseen. Orkesterit voisivat yhdistyä, tai tietylle alueelle perustettaisiin yksi iso orkesteri, joka täyttäisi alueen tarpeet.

Petri Sakari Rondossa 6/1988

 

Mitä konserttikritiikin sitten pitäisi olla? En sano muuta kuin että sen tulisi olla hyvää proosaa. Ja näin sanoessani käytän sanaa ”hyvä” hyvin laajassa mutta mielestäni täsmällisessä merkityksessä.

Matti Suurpää Rondossa 6/1988

 

Tyypillinen korvalappustereoiden käyttäjä on miespuolinen ja musiikin aktiiviharrastaja. Hän toteuttaa nuorekkaita vihreitä aatteita kuuntelemalla ympäristöystävällisiä korvalappustereoita mutta on samalla vallitsevan tehokkuusajattelun uhri. Korvalappustereot mahdollistavat hänelle individualismin maailmassa, jossa muuten joutuu jatkuvasti kuuntelemaan jotakin, jonka muut ovat valinneet puolestasi. Korvalappustereot ovat vapauden käsitteen käytännön manifestaatio. Ainoa, mitä ei voi valita, on hiljaisuus.

Riitta Pietilä Rondossa 8/1988

MEDIASAKSET