maanantai toukokuu 20. 2024

Monitaituruus kunniaan

Rondo 6/98

 

Konservatoriot siirtyvät ensi syksystä ammattikorkeakouluun, vaikka moni ongelma on vielä ratkaisematta. Mutkistaako uuden portaan tulo koulutusta entisestään? Raja-aitoja nousee esimerkiksi niin, että opettajat eivät voi enää liikkua joustavasti asteelta toiselle kuten tähän saakka. Entä miten musiikki pärjää, jos koulun sisällä syntyy taistelua resursseista? (—) Ammattikorkeat voisivat tarjota musiikkiteatterin vaatimalle monitaituruudelle nykyistä paremman kasvualustan. Ehkä näin poistuisi surkeasti laulavien näyttelijöiden ja kömpelösti näyttelevien laulajien vitsaus.

Pääkirjoitus, Rondo 6/1998

 

Vaskisoitinten fyysiset vaatimukset estävät soitinopintojen aloittamisen kovin nuorena. Tuiki, tuiki tähtönen tuskin motivoi kiksaillen kvintin äänialalla tuskailevaa 12-vuotiasta aloittelijaa. Lääke on yhteissoitto. Siinä on voitu kehittää musiikillisia valmiuksia, joiden fyysinen toteuttaminen sitten vähitellen kasvaa myös solistiseksi.

Petri Aarnio Rondossa 6/1998

 

Aikaisemmin lähdin siitä, että osaan roolin täydellisesti ennen kuin harjoitukset alkavat. Matto meni usein alta: ohjaaja sanoi, että unohda kaikki; kapellimestarin tempot olivat aivan toiset. Tai sitten harmitti, kun kollega ei harjoitusten alussa osannut vielä mitään. Okei, ajattelin, laiskistutaan sitten. Kun ei ole täysin oppinut, joutuu skarppaamaan, ja harjoituksista tulee intensiivisiä. Samalla pysyy avoimena muiden ideoille.

Jorma Silvasti Rondossa 6/1998

 

Musiikki ja taide ovat aistillisia asioita, ja se liittää ne ruokakulttuuriin. Hyvässä esityksessä tai näyttelyssä on läpikuultavuuden periaate: ne eivät kerro vain yhtä asiaa, vaan yksinkertainen ja komplisoitu ovat läsnä yhtä aikaa. Täsmälleen sama pätee kulinaarisissa nautinnoissa.

Timo Korhonen esittelee Suomenlinnan kulinaarisia kesäkonsertteja Rondossa 6/1998

 

Mikä ihme on tämä vimma rakentaa ”suuria” produktioita, joissa kaikki muu paitsi itse teos tuntuu olevan pääosassa? Mikä ihme saa sponsorit innostumaan superproduktioista, joilla ei ole ns. taiteen kanssa mitään tekemistä? Ja mikä saa ihmiset ostamaan lippuja musiikille täysin sopimattomaan tilaan, jossa laulu ja orkesteri kuuluu epäselvänä kaiuttimista ja joissa suurin osa lipun lunastaneista kunnon kansalaisista ei näe kuin jotain epäselvää salin perällä? En tiedä. Elämä on ihmeellistä.

Kai Amberla Rondossa 6/1998

MEDIASAKSET