Viime vuoden surullisia uutisia kulttuurijournalismin alalta oli Teatteri&Tanssi -lehden kustannusyhtiön ajautuminen konkurssiin ja perinteikkään lehden lopettaminen. Alan ainoan valtakunnallisen erikoislehden kohtalo järkytti teatteri-, tanssi-. ja sirkuspiirejä. Moniäänisyys on kulttuurijournalismissa muutenkin vähentynyt, vaikka siellä jos missä sitä kaivattaisiin, koska yksiä totuuksia ei taiteiden arvottamisessa ole. Sanomalehdissä kulttuurin osuus on kaventunut ja käsittely keventynyt – se, mikä ennen olisi ollut viihdeuutinen, on nyt kulttuuria. Monia tekijöitä, esityksiä ja ideoita jää pimentoon – kansainvälisistä perspektiiveistä puhumattakaan. Erikoislehdillä olisi sauma, mutta niilläkin talous sakkaa. Leikkaukset näkyvät niin kulttuurilehtituissa kuin alan ilmoittajakunnassa.
Pelkkä valittaminen ei silti auta. Me Rondossa olemme tarttuneet tilaisuuteen jatkaaksemme Teatteri&Tanssi -lehden perinnettä. Olemme ostaneet sen konkurssipesän, ja alamme sulauttaa sen aihepiirien juttuja Rondoon 26.3. ilmestyvästä lehdestä alkaen. Musiikkijuttujen määrä säilyy ennallaan, joten kukaan ei menetä mitään. Musiikkiteatteri ja tanssi ovat kuuluneet Rondoon jo kauan, ja niiden käsittelyä kehitetään, mutta uutta meille on puheteatterin tuominen mukaan. Olemme pestanneet siitä kirjoittamaan joukon alan parhaita kykyjä, joista osa teki myös Teatteri&Tanssia. Periaatteena on tehdä esitystaiteiden lehteä, jossa eri alat kohtaisivat ja stimuloisivat toisiaan. Siitä hyötyvät lukijat.
Moni konserteissa kävijä käy myös teatterissa ja tanssiesityksissä. Uskoisin, että taiteiden väliset raja-aidat ovat yleisön osalta vielä matalampia kuin ammattilaisten. Kulttuuripoliittisesti esittävän taiteen kentän katsominen yhtenä kokonaisuutena olisi nyt tärkeämpää kuin koskaan, kun ”naamiot on riisuttu” myös poliitikkojen arvomaailmassa. Tonttien vahtiminen ei pidemmän päälle edesauta selviämistä.
Taiteidenvälisyys ja ilmaisullisten raja-aitojen rikkominen ovat esittävän taiteen trendejä. Musiikkiteatterin suosio on siitä hyvä esimerkki. Pienemmillekin teattereille musikaaleista on tullut elinehto, eikä nykyisen laajuista buumia voisi kuvitella ilman, että uuden sukupolven tekijäjoukko osaisi edeltäjiään paremmin yhdistellä näyttelemistä, laulua ja tanssia. Samalla oopperassa performatiivinen lähestyminen on tullut lauluvoittoisen ilmaisun rinnalle. Musiikkiteatteri on silti vain yksi Rondon luonnollinen aihealue. Katsomme karsinoiden yli, mutta emme silti ymppää asioita itsetarkoituksellisesti yhteen vaan kunnioitamme eri taide- ja ilmaisumuotojen integriteettiä ja asiantuntemusta, kun se on tarpeen.
On turha sanoa, että kulttuuri olisi eliitin harrastus. Vuoden 2023 tilastojen mukaan teatteri-, tanssi-, sirkus- ja oopperaesityksissä kävi 3 477 520 katsojaa. Sinfoniaorkesterien livekonsertit tavoittivat 1 148 791 kuulijaa, ja verkossa ne keräsivät 3,4 miljoonaa kuuntelua tai katselua. VOS-sinfoniaorkestereita Suomessa on 33 ja VOS-teattereita 58, ja rahoituslain ulkopuolella on vielä iso määrä toimijoita. Se on paljon näin harvaan asutussa maassa. Uskomme siis, että pohjaa yhdelle näiden alojen erikoislehdelle tässä maassa olisi.
Harri Kuusisaari
