Oulu2026 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi alkaa suurilla saamelaiskulttuuriin liittyvillä tuotannoilla. Saamelaisen taiteen näyttely ulottuu perinnetöistä monimediaiseen nykytaiteeseen, ja kantaesityksensä saava Ovllá-ooppera käsittelee kipeitä, identiteetin riistoon liittyviä aiheita, joita Suomen ainoa alkuperäiskansa on saanut kohdata valtakulttuurin paineissa. Oopperasatsaus liittyy myös ajankohtaiseen politiikkaan: Saamelaiskäräjien totuus- ja sovintokomission työhön. Ainakin pääministeri Petteri Orpo on kannattanut valtion anteeksipyyntöä historian vääryyksistä.
Taiteellisessakin mielessä Oulussa ollaan ajan hermolla, sillä Ovllá yrittää sulauttaa joikuperinnettä nykymusiikkiin. Ooppera on hyvä muoto kulttuurien kohtaamiseen, ja esimerkiksi aasialaiset säveltäjät ovat hyödyntäneet sitä mahdollisuutta paljon. Suomalaisen oopperan on jo aika astua ulos kapeasta kansallisesta kuvasta nykyajan diversiteettiin.
Kulttuurin ilmastonmuutos ei toteudu sanahelinällä vaan käytännön toimilla.
Oulu2026-ohjelma rakentuu väljästi kulttuurin ilmastonmuutos -teemalle. Ajatuksena on muuttaa kuvaa kovasta teknologiakaupungista satsaamalla kulttuurin monimuotoisuuteen. Ohjelmassa korostuu taiteen, teknologian ja luonnon kohtaaminen sekä sosiaalinen yhteisöllisyys. Moni tuotanto siirtyy ulos sisätiloista ja ottaa kontaktia luontoon ja rakennettuun ympäristöön. Multimediaa ja teknologian uusia sovelluksia on mukana. Lisäulottuvuutta antaa se, että mukana on 39 kuntaa itärajalta länsirannikolle.
Toivottavasti ohjelmasta jää Oulun seudulle myös käteen jotain pysyvää. Järjestäjät puhuvat tässä lehdessä kulttuurin merkityksestä yhteisöllisyyden, luovan talouden ja kansainvälisyyden moottorina – eli pitkälle samoista asioista kuin turkulaiset kulttuuripääkaupunkivuotenaan 2011. ”Ilmastonmuutos” ei synny sanahelinällä vaan käytännön toimilla: tekijöitä tukemalla ja rakenteita luomalla ja vahvistamalla.
Sanoisin, että kohonnut kulttuuri-imago on ollut merkittävä tekijä Tampereen muutoksessa jurosta teollisuuskaupungista vetovoimaiseksi keskukseksi, joka on suomalaisten suosima muuttokohde. Vahvat teatterit ovat saaneet rinnalleen samantasoisen, täysmittaiseksi kasvaneen orkesterin ja muuta ohjelmatuotantoa. Oulu voisi ottaa tästä oppia.
Helsingin kulttuurissa suurin ero muuhun Suomeen ei ole laitoksissa vaan vapaan kentän runsaudessa, mikä tuo diversiteettiä ja avoimuutta. Onkin sääli, ettei kaupunki tunnu satsaavan sen elinvoimaan. Vastikään Helsinki antoi luvan purkaa Aleksanterin teatterin laajennusosan, mikä rampauttaa tanssin ja vapaan musiikkiteatterin tärkeän keskuksen. Tilalle suunnitellaan hotellia, joista on jo nyt ylitarjontaa. Suojellun teatterin toiminta on uuden omistajan, BOA Groupin kulttuuritahdon varassa. Koko asia olisi pitänyt hoitaa toisin ja tehdä kunnianarvoisesta teatterista vapaiden ryhmien koti ja kansainvälisen vierailutoiminnan keskus. Sellaiselle on pääkaupungissa huutava tarve.