Kevään talouspoliittinen yllätys koettiin hallituksen puoliväliriihessä: jaettavaa olikin, vaikka sitä ei pitänyt olla. Kulttuurikin selvisi ilman leikkauksia vuodelle 2026, sillä leikkaukset keskittyivät opetus- ja kulttuuriministeriössä koulutukseen. Kulttuurialalle tämä oli luonnollisesti helpotus. Mistään uudesta kädenojennuksesta ei silti voi puhua – ainoastaan raipan siirtämisestä syrjään. Vanha päämäärä eli kulttuurille prosentti budjetista ei tullut yhtään lähemmäksi, saatikka kulttuuripoliittisen selonteon lausuma tavoite kaksinkertaistaa luovien alojen osuus BKT:sta 2040-luvulle tultaessa.
Monet rakenteelliset kysymykset ovat ratkaisematta. Vapaan kentän asemaa ei ole edelleenkään onnistuttu parantamaan. Voisiko tukipäätöksissä korostaa enemmän ryhmien kiertueita ja kansainvälisiä verkottumismahdollisuuksia?
Vapaan kentän asemaa ei ole edelleenkään onnistuttu parantamaan
Nykyinen järjestelmä johtaa resurssien tuhlaamiseen, sillä tuotantojen elinkaari jää liian lyhyeksi. Kiertuetuki olisi satsaus sekä taiteilijoiden työllisyyteen että tarjonnan alueelliseen tasa-arvoon.
Kansalliset taidelaitokset eivät edes ehtineet tämänkertaiseen leikkausprojektiin, mutta ne ovat jo kärsineet osansa indeksijäädytysten muodossa. Erityisesti Kansallisoopperan ja -baletin kohdalla on kuitenkin syytä käydä keskustelua myös alan rakenteista ja sisällön diversiteetistä. Vapaat oopperaryhmät, alueoopperat ja Savonlinnan oopperajuhlat kokevat vääryytenä sen, että 98 prosenttia alan julkisesta rahoituksesta menee Kansallisoopperalle. Tampereen ooppera haki viime vuonna VOS-statusta, mutta ei saanut statusta. Oopperajuhlien johtaja Ville Matvejeff on ehdottanut alan tukipotin kokoamista yhteen, jolloin varoja voitaisiin jakaa tasapuolisemmin sovittujen tehtävien mukaisesti.
On selvää, ettei ooppera- ja balettitaiteen osaamiskeskuksena toimivaa laitosta voi lähteä silpomaan, mutta tehostamisen mahdollisuuksia on. Kansallisooppera tekee paljon yleisötyötä – miksei sitä voisi jakaa muualle maahan? Nuorten laulajien työllisyystilanne on heikko, ja alueoopperoiden sekä vapaiden ryhmien rooli työllistäjinä tulisi huomioida myös resursseja jaettaessa. Ohjelmistoon tarvitaan vaihtoehtoja. Kansallisoopperan pitäisi antaa Alminsalia nykyistäkin avokätisemmin nykyoopperaa tekevien ryhmien käyttöön, sillä siinä piilee alan uudistumisen avain. Ei riitä, että talo tekee säätiörahoituksella vartin mittaisia demonstraatioita uudessa laboratoriossaan.
Toinen iso asia on taiteen perusopetuslain uudistus, jonka ehdotus on tulossa keskusteltavaksi kesän aikana. Valtaosa valtionrahoituksesta menee nykyisin musiikkioppilaitoksille, joista osa opettaa myös tanssia. Taiteen perusopetuksen piiriin kuuluvat lisäksi kuvataide, teatteritaide, arkkitehtuuri, käsityö, sanataide, sirkustaide ja mediataiteet, joiden opetukseen halutaan nyt lisää buustia. Musiikkiopistoissa pelätään, että tämä tapahtuisi niiden kustannuksella. Olisiko kyseessä isku kehutun järjestelmän selkärankaan, vai saataisiinko kaikki osallistumaan yhteiseen ponnistukseen? Tästä lisää seuraavassa Rondossa.
Hyvää kesää – nauttikaa festivaaleista ja muusta kulttuuritarjonnasta joka niemessä ja saarelmassa!
