Tampereen Sävelen (4.–9.6.) yhtyelaulukilpailu täyttää tänä vuonna 30 vuotta, ja se on ollut auttamassa lajin nousua Suomessa. Miten sen tyylit ovat muuttuneet?
Tampereen Sävelen kansainväliseen yhtyelaulukilpailuun osallistui tänä vuonna 18 yhtyettä yhdeksästä maasta. Äänitteiden perusteella tehdyn karsinnan tuloksena loppukilpailuun valittiin 12 yhtyettä.
Miten ala on muuttunut 30 vuodessa, Tampereen Sävelen taiteellinen johtaja ja Club for five -yhtyeen laulaja Tuukka Haapaniemi?
”Se on kokenut voimakkaan ammattimaistumisaallon, joka on ulottunut myös Suomeen. Samalla kilpailu alalla on kiristynyt. Yhtyelaulaminen ja a cappella on murtautunut valtavirtaan 2000-luvulla, ja perinteisen, akustisen laulamisen rinnalle mikrofonein vahvistettu esiintyminen on tuonut uusia mahdollisuuksia”, Haapamäki vastaa. Hänen mukaansa myös ohjelmisto on laajentunut valtavasti.
”Paljolti esimerkiksi beatboxing ja vocal percussion eli rumpu- ja lyömäsoitinäänien tuottamisen alati jatkuva kehitys on ollut avainasemassa populaarimusiikin esittämisessä. Myös muiden instrumenttien äänten matkiminen on luonut uusia värejä, ja eri laulutyyleistä ja genreistä lainattuja tekniikoita hyödynnetään ristiin rastiin.”
”Kansanmusiikin tehokeinoja tuodaan keskelle populaarimusiikkia ja klassisen musiikin kuvastoa sovitetaan uuteen muotoon. Tällainen musiikin kirjo asettaa vaatimuksen a cappella laulajalle laaja-alaisesta äänenkäytöstä ja tyylien hallinnasta. A cappellaa onkin joskus sanottu laulamisen kuninkuuslajiksi.”
Club for Five voitti Tampereen Sävelen kilpailun vuonna 2001. Haapaniemen mukaan se lujitti toiveita harrastuksen jatkamisesta mutta ei vielä konkretisoitunut yhteiseksi ajatukseksi työurasta. Vuosien määrätietoisen työskentelyn jälkeen tilanne oli suotuisa siirtyä ammattilaisiksi.
Yhtyelaulu lonksahtaa usein taide- ja viihdemusiikin väliin. Club for Five on esiintynyt sinfoniaorkestereiden, big bandien, puhallinorkestereiden ja sooloartistien kanssa tyylilajien laajasta kirjosta nauttien.
”Viimeisimpien vuosien aikana olemme tehneet myös paljon täysin akustisia konsertteja esiintyen kirkoissa klassisemmalla ohjelmistolla ja äänenkäyttötavalla. A cappella yhdistetään useasti genrehyppelyyn ja vaikutteiden lainaamiseen ja kierrätykseen. Mekin olemme pitäneet tätä yhtenä keinona luottaen myös eri tyylisuuntien traditionaalisemman esitystyylin voimaan. Instrumenttina on ääni, ja sen käyttökeinot riippuvat kontekstista.”
Sovitusten tekemisen taito on Haapaniemen mukaan yhtyelaulun ehdoton edellytys. ”Eri tyylilajien tuntemus sekä teorian ja äänenkäyttäytymisen osaaminen luovat sille hyvät lähtökohdat. Kaikille asioille ei vielä ole kehitetty nuotinnustapaa, esimerkiksi perkussiivisten äänien eksakti kirjoittaminen on haaste. Sovittamaan oppii sovittamalla.”
Show-puoli ja näyttämöllisyys ovat Haapaniemen mukaan korostuneet yhtyelaulun kehityksessä, ”Se, tarvitaanko sitä, on hyvä kysymys. Koreografia on hiipinyt myös kuorolaulun puolelle. Sinänsä show ei milloinkaan saa tulla musiikin ja esiintymisen tielle. Näyttämöllisyys nostaa onnistuessaan esityksen uudelle tasolle. Erilaisten esitystilojen, koreografian ja näyttämöelementtien hyödyntäminen vaatii osaamista ja omistautumista, jonka yleisö kokee laatuna.”
Lauluyhtyeitä on niin monityylisiä että miten ne asetetaan Tampereen Sävelen kilpailun arvostelukriteereissä samalle viivalle?
”Jury koostuu oman sektorinsa huippuammattilaisista ja heidän saumattomasta yhteistyöstään. Jos ja kun esityksessä perusasiat ovat kunnossa, alkaa ammattilaisten työ pienen pienten detaljien kanssa. Välttämättä kyse ei ole ainoastaan musiikillisista taidoista, vaan kokonaisuus ratkaisee. Esimerkiksi teknisesti puhtaan laulun edelle voisi jossain tilanteessa kiilata tunteisiin vetoava, elämänmakuinen esitys. Kilpailun säännöt tulee olla kaikkien luettavina ja tuomariston käyttämä kriteeristö selkeästi aukikirjoitettuna. Loppujen lopuksi, kilpailu on vain kilpailu. Yhdessä laulaminen on elämänmittaista.”
Harri Kuusisaari