Johanna Kuisma-Taskinen teki yli 30 vuoden mittaisen uran yläkoulun ja lukion musiikinopettajana, kunnes siirtyi musiikkiopistoon. Koulussa saavutettu kokemus näkyy monessa, ja keskiössä on aina sama: oppilas.
Johanna Kuisma-Taskinen on omien sanojensa mukaan tavallisen perheen kasvatti. ”Otavan kanttori pyysi minua ja siskoani tulemaan heille pianotunneille, joita hän piti meille ja tyttärelleen. Siitä soitonopiskeluni lähti.” Myöhemmin Johanna hakeutui Mikkelin musiikkiopistoon. Tarkkakorvaiselle nuorelle tarjottiin soittimeksi selloa, ja se vei heti mennessään.
”Minulla oli aivan superihana sellonsoitonopettaja, joka nappasi minut tosi ihanasti musiikkiin mukaan. Koska olin jo kuudennella luokalla ja minulla oli aiempaa pianonsoittotaustaa, pääsin heti soittamaan orkestereihin. Jotenkin se musiikki koukutti, ja erityisesti se ryhmässä oleminen.”
Yhdessä toimiminen musiikin parissa ohjasi myös Johanna Kuisma-Taskisen uravalintaa. Hän pääsi opiskelemaan samaan aikaan konservatorioon sellonsoittoa ja Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatusta, ja musiikin ryhmäopettajan työ vei voiton.
Valmistumisen jälkeen Johanna toimi opettajana yläkoulussa ja lukiossa Salossa ja Kangasniemellä, Kouvolaan hän muutti vuonna 1994. Muitakin työpaikkoja olisi ollut tarjolla, mutta Kouvolassa houkuttivat erityisesti musiikkiluokat. ”Musiikkiluokkatyössä pääsee tekemään musiikkia laajemmin ja monipuolisesti ja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kouvolassa esimerkiksi musiikkiopiston hahmotusaineiden opintoja voitiin ja voidaan yhä suorittaa koulussa.”
Koulusta musiikkiopistoon
Pitkän koulu-uran aikana opetussuunnitelma ehti vaihtua useaan kertaan. Musiikin asemasta on täytynyt pitää kiinni. ”Kun pakollisia aineita lisätään opetussuunnitelmaan, oppilaan kokonaistuntimäärästä on otettava jotain pois. Taito- ja taideaineet ovat yleensä olleet häviäjän osassa.” Johanna Kuisma-Taskinen näkee sen vaikuttavan koulussa moneen.
”Mitä enemmän tiputetaan taito- ja taideaineita, sitä enemmän tuntuu, että erityisopetusta on lisätty. Tämä ei liity pelkästään musiikkiin. Kaikki oppilaat eivät ole lukijoita, osa on tekijöitä, ja heille kaikki taitoaineet olisivat tärkeitä.” Myös oppisisältöjä on ollut pakko karsia, koska tuntiresurssi on pienentynyt. Kun taloudessa kiristetään vyötä, se näkyy myös oppimateriaaleissa ja välineissä.
Musiikkiopistomaailma tuli Johanna Kuisma-Taskiselle tutuksi omien soittavien lasten kautta. Vuonna 2016 hänet valittiin Pohjois-Kymen musiikkiopiston johtokuntaan, joka seuraavana vuonna muuttui hallitukseksi. ”Halusin nähdä, miten musiikkiopisto kokonaisuutena rakentuu, sekä lähestyä asiaa myös oppilaan vanhemman näkökulmasta. Hallitustyössä hahmottui koko musiikkiopiston verkoston laajuus, miten paljon erityisosaamista musiikkiopistosta löytyy, ja miten monipuolista työ on. Tietyllä tavalla pystyin tuomaan hallitustyöhön sekä äidin että musiikin ammattilaisen näkökulmaa.”
Hallitusvastuu jäi, kun Johanna Kuisma-Taskinen valittiin musiikkiopistoon hahmotusaineiden opettajaksi vuonna 2022. Hän oli opettanut (silloisen opetussuunnitelman ja käytännön mukaisia) perustasojen 3 ja 4 oppisisältöjä jo musiikkiluokilla. Nyt oli otettava haltuun varhaisen vaiheen sisällöt, mikä kävi helposti.
Musiikkiopiston ja koulumaailman eroja on paljon, kuten työpäivän painottuminen iltapäivään ja iltaan. Johanna Kuisma-Taskinen listaa myös muita eroja. ”Ryhmäkoot ovat pienempiä, ja muut koulun velvoitteet eivät kuulu työnkuvaan. Kun saa itse rakentaa lukujärjestyksen, ei tule hyppytunteja. Ja itse asiassa pienemmät opetusryhmät tarkoittavat myös vähemmän melua sekä siitä aiheutuvia haittoja.”
Maisemareittiä tai suohetteikköä
Johanna kokee olevansa kokonaisvaltainen opettaja. ”Olen suunnitelmallinen ja järjestelmällinen, minulla on niin sanottu vuosikello, viikkokello ja tuntikello, siihen on vahva rutiini. Mutta en pysty opettamaan niin, että suunnitelmaa noudatetaan orjallisesti. On mentävä sen mukaan, mihin ryhmä ja oppilaat pystyvät. Opetus vie myös mennessään.” Hän valottaa asiaa suunnistusesimerkin kautta.
”Voidaan ottaa kompassisuunta ja suunnistaa suoraan, katsoa, että tämän tunnin hommat on tehty, ja lähteä kotiin. On myös mahdollista olla tuijottamatta kompassia ja päätyä maisemareitille, fiilistelemään oppilaiden kanssa, innostumaan yhdessä. Joskus tunti voi lähteä väärään suuntaan, jos esimerkiksi tekniikka pettää. Silloin mennään tiheikköön, mutta aina päästään kuitenkin asiaan.”
Johanna Kuisma-Taskinen muistuttaa, että oppitunteja ei kannata pitää hampaat irvessä, vaan kysymyksessä on vapaaehtoinen harrastus. Opetuksen keskiössä on aina oppilas.
”Kun oppilas tulee tunnille, hän saa joka kerta uuden mahdollisuuden. Mitään ei ole vielä menetetty.” Jos oppilas sanoo, ettei hän osaa, Johanna sanoo: ”Et osaa vielä. Aina tulee seuraava tunti ja seuraava mahdollisuus oppia. Sitten mietitään, mitä reittiä mennään. Välillä suohetteikköjen kautta, mutta perille pyritään.” Koulupuolelta saatu osaaminen näkyy välineinä kohdata kaikenlaisia oppilaita, musiikkiopistoihin koulun musiikinopetus voi tuoda uudenlaista pedagogista vahvuutta.
Johanna Kuisma-Taskinen pitää yllä omaa muusikkouttaan sekä soittamalla, laulamalla että johtamalla kuoroa. Hän on johtanut vuosien varrella Kouvolan musiikkiluokkien eri kuoroja, tunnustusta on tullut niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Tällä hetkellä hän johtaa Porvoossa Partita-kuoroa, jossa on aikuisia laulajia.
Opella on myös oma ääni – Johanna kuuluu Open Voice -kuoron perustajajäseniin ja laulaa yhä kuorossa. Kuoro harjoittelee periodinomaisesti kerran kuussa viikonloppuisin, jolloin jokaisen laulajan omatoiminen työ korostuu.
Musiikkiopistotyö on tuonut mukaan myös sellon, jota Johanna soittaa tarpeen tullen musiikkiopiston eri tilaisuuksissa. ”Nuoruudenrakkaus on tullut takaisin elämääni”, hän iloitsee.
Johanna Hasu
