Parhaimmillaan sävellyksen tulkitseminen on säveltäjän kanssa keskustelemista. Tämä näkökulma sai vahvan ulottuvuuden, kun 100-vuotisjuhlavuottaan viettävän Einar Englundin (1916–1999) pojantytär, viulisti Meri Englund esitti isoisänsä kamarimusiikkiteoksia. Oli selvästi aistittavissa, että hän vuorovaikutti edesmenneen sukulaisensa kanssa.
Einar Englund olisi tänä vuonna ansainnut paljon suurempaakin näkyvyyttä musiikkitarjonnassa. Onneksi Tapiola Sinfonietta oli panostanut kaksiosaiseen juhlavuosipakettiin: orkesterin konserttimestarina toimiva Meri Englund soitti eilen viulukonserton, ja nyt hän oli orkesterin kamarimusiikkisarjan konseptin mukaisesti kutsunut kokoon muusikkoystäviä ohjelmassaan sinfonikkona tunnetun Englundin kamarituotannon kova ydin. ”] Yhdessä Annemarie Åströmin, Jakob Dingstadin ja Tomas Nuñez-Garcésin kanssa Meri Englund on myös perustanut Englund-kvartetin, tosin tässä konsertissa alttoviulistina soitti Dingstadin sijaan Camilla Vilkman. Joukon täydensi Englundin pianomusiikkiin erikoistunut Eero Heinonen.
Einar Englund on todennut, että nuoruuden sotakokemukset ovat jollain tasolla läsnä kaikessa hänen musiikissaan. Myöhäiskauden teoksissa on Shostakovitshilta tuttua inhimillistä tragiikkaa, nostalgiaa, pisteliästä huumoria ja haikeaa uupumusta. 1980-luvun alussa valmistuneet pianotrio ja jousikvartetto ovat perusvireeltään viisaan melankolisia. Sommittelussa on assosiatiivisuutta, ikään kuin musiikki kävisi läpi erilaisia ajatuksia ja muistoja, jotka pulpahtavat musiikissa esiin kontrastoivina vaiheina, joskus auvoisina, joskus väkivaltaisen ankarina.
Esittäjät kykenivät vaihtamaan tulkintaotetta lennossa ja elämään ilmeikkäästi, kertoen ja keskustellen teosten hetkiä. Etenkin Englundin, Åströmin, Vilkmanin ja Nuñez-Garcésin jousikvartettotulkinnassa ajatukset lensivät saumattomasti ja kiihkeästi. Musiikista kuulee, että Einar Englund oli mestari-improvisoija. Eero Heinosen, Engludin ja Nuñez-Garcésin esittämässä pianotriossa oli syvää surumielisyyttä, johon pianon kylmänkosteasti putoilevat soinnut toivat lohtua.
Sodan varjo lepää myös Englundin debyyttisävellyksen, sävellysopintojen opinnäytteeksi kirjoitetun pianokvinteton (1941) yllä. Sen hidas osa on koskettava muistokirjoitus Talvisodassa kaatuneelle veljelle. Muilta osin kyseessä on kuitenkin kimpullinen itsevarman nuoruuden ja voimantunnon musiikkia. Englundin oma uusklassistinen sävelkieli kuultaa ranskalaisen musiikin vaikutteiden läpi. Mielikuvitus loistaa, ja vaikka säveltäjä esittelee osaamistaan kontrapunktisin tiheiköin, tekniseltä teos ei maistu. Konsertin muusikot heittäytyivät pianokvintettoon palavuudella ja vimmalla muovaten siitä optimistisen vastapainon myöhäiskauden kamariteoksille. Englundin kamarimusiikkituotanto käsittää konsertissa kuultujen teosten lisäksi hieman laulu- ja pianomusiikkia sekä mm. sonaatteja.
Auli Särkiö
Sellosali 4.12. klo 15
Tapiola Sinfoniettan kamarimusiikkisarja
Meri Englund, viulu
Annemarie Åström, viulu
Camilla Vilkman, alttoviulu
Tomas Nuñez-Garcés, sello
Eero Heinonen, piano
LUE MYÖS: Hanna Isolammin artikkeli Einar Englundista Rondo 6/2016
