Helsingin kaupunginorkesteri muistutti, että sen konserttikauden ytimessä on Ranska tuomalla tammikuun ensimmäiseen sinfoniakonserttiinsa kokonaan ranskalaisen ohjelman. Konserttikaava, jossa lyhyestä kappaleesta edetään konserton kautta laajimpaan teokseen, oli käännetty peilikuvakseen: illan aloitti Debussyn harvoin kuultu puolituntinen lastenbaletti, ja jälkipuoli koostui Tristan Murailin ja Ravelin teoksista. Vapaamuotoinen ja epäsymmetrinen rakenne, Debussyn ja Murailin sävellysten satuteema sekä Ravelin Espanjalainen rapsodia nostivat tarinallisuuden ja rapsodisuuden – rönsyilevän kertoilevuuden – älykkäästi konsertin punaiseksi langaksi.
Kovana ytimenä oli spektrimusiikkimiehen ja Ranskan nykymusiikin ykkösnimiin lukeutuvan Murailin teos Contes cruels (2007) kahdelle sähkökitaralle ja orkesterille. Otsikko tarkoittaa julmia kertomuksia ja viittaa Auguste Villiers de L’Isle-Adamin samannimiseen kertomuskokoelmaan (1883). ”] Se sisältää ironista, groteskia ja omituista lyhytproosaa – vastaavaa löytyy Ranskan 1800-luvulta runsaastikin, esimerkiksi Pétrus Borelin ”moraalittomat” ja Maupassantin ”fantastiset” kertomukset.
Solisteina esiintyivät Contes cruelin kantaesittäneet sähkökitaristit Wiek Hijmans ja Seth Josel. Molemmat ovat Manhattan School of Musicin kasvatteja, jotka ovat omistautuneet sähkökitaran ulottuvuuksille nykytaidemusiikissa. Kantaesityksiä onkin kertynyt lukuisia. Murailin jännittävä sävellys osoitti hyvin, miten sähkökitara sähköisenä soittimena, irrotettuna populaarimusiikin mielleyhtymistä, nousee erinomaiseksi välineeksi elektroakustisen orkesterimusiikin luomiseen. Kitaristit ääntä muokkaavine pedaaleineen toimivat dynamona, joka synnytti tummanpuhuvissa sointiliemissä kiehuvan orkesterin ylle varjoisen ja vaarantäyteisen elektroniikkahunnun. Välillä se läheni nauhamusiikin klassisia sointeja, välillä kitaran oma, painajaismaisesti huojutettu ääni kohosi melodisiksi ääriviivoiksi. Sävellys oli ladattu täyteen kertovia eleitä ilman että ne viittaisivat tarinalliseen merkityssisältöön. Se loi maagisen jännitteen.
Miltei kaikissa illan sävellyksissä oli rapsodisesti rönsyilevä muoto. Korostuneinta se oli Debussyn Lelulaatikko-baletissa (La Boîte à joujoux, 1913), jossa jatkuvasti vaihtuvat musiikilliset elementit kertovat pantomiimimaista tarinaa lelukaupassa elävistä nukeista. Melodiat ilmehtivät henkilöitä, orkesteriefektit kuvittavat toimintaa. Jokainen musiikillinen ele viittaa tiettyyn näyttämötapahtumaan, eikä tanssikohtauksia juuri ole, toisin kuin tyypillisessä ”aikuisten” baletissa. Tämän vuoksi balettimusiikin kuunteleminen pelkän yleisluontoisen juonikuvauksen varassa oli jokseenkin turhauttavaa. Baletti olisi kovasti kaivannut seurakseen toista taidemuotoa – pari näyttelijää, animaatiota tai vaikka nukketeatteria. Teos olisi tarjonnut oivan tilaisuuden yhteistyöhön lasten ja nuorten kanssa, jota HKO:kin on viimeaikoina harrastanut.
Susanna Mälkki teki kuitenkin kaikkensa, jotta baletin sisältö olisi välittynyt. Hän johti teoksen rakkaudella ja lämmöllä nostellen esiin hupaisia tapahtumia ja sentimentaalisia laulunpätkiä. Hän piti partituurin kaiken aikaa hienostuneen sirona. Orkesteri soitti huolitellusti, mutta olisi voinut heittäytyä hassuttelemaan ja tunteilemaan enemmänkin.
Mälkki johti konsertin kaikki teokset ilmaisuvoimaisesti ja selkeästi tunnelmia kannatellen. Hän on tuonut HKO:n soittoon heleästi resonoivaa ilmavuutta, jonka varaan ranskalainen sointimaailma on hyvä rakentaa. Ravelin kuumaa eksotiikkaa henkivät Espanjalainen rapsodia ja Alborada del gracioso (Narrin aamulaulu) kasvoivat esiin veistoksina, joihin Mälkki loi tasapainoa ja sisäistä eheyttä. Rapsodian viimeisessä osassa ”Feria” tunnelmanluonti huipentui tilalliseksi: varjoisilta kujilta levähti esiin pökerryttävä festivaalihumu. Narrin aamulaulu on pianoversiona pippurisempi, mutta orkesterilla siihen saa pittoreskiutta, johon Mälkki ja HKO hyvin tarttuivat.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 11.1. klo 19
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki
Seth Josel ja Wiek Hijmans, sähkökitara
Debussy, Murail, Ravel
Istumapaikka: S-katsomo permannon keskellä
