Pekka Kuusisto on tyypillisesti jättäytynyt Tuusulanjärven Meidän Festivaalillaan hieman taka-alalle ja tuonut mitä erilaisimpia vieraitaan esiin kanssamusisoijana. Tuntui sopivalta, että jättäessään nyt pitkäaikaisen taiteellisen johtajuutensa Kuusisto astui eilisen avajaispäivän myöhäiskonsertissa lavan keskiöön. Myöhemmin Lontoon Wigmore Halliin lähtevä konsertti oli kouraiseva kertomus syövästä ja siitä, mitä se voi opettaa nykyihmiselle. Syöpätutkija Suvi Savolan eleettömät puheenvuorot ahnaan petollisista syöpäsoluista, Meidän Festivaalin aiemmilta vuosiltakin tutun valokuvataiteilija Maija Tammen videot ja kuvat sekä Kuusiston soitto kietoutuivat Jukka Huitilan ohjauksessa uudenlaiseksi versioksi uuden ajan alun vanitas-maalauksista, joissa pääkallot ja mädäntyvät hedelmät muistuttavat ihmisruumiin katoavaisuudesta.
Tältä tuntui etenkin silloin, kun Kuusisto soitti Bachin d-molli-partitaa kuin hämmentyneenä, puoliääneen, itsekseen surren, sekä improvisoi sähköviululla Bachin koraaleista. Taustalla levisivät Tammen kuvat syöpäsoluista ja leikkauksissa poistetuista kasvaimista. Juuri d-molli-partitan ja koraaleiden suhdetta on käsitelty myös viulisti Christoph Poppenin ja Hilliard Ensemblen Morimur-projektissa, joka aukoo Bachin kuolemasuhdetta. Kuusisto teki partitasta rujoudessaan pysäyttävän monologinäytelmän. Myös Steve Reichin Violin Phasen hän soitti kipeän rajusti. Viulu ja sen elektroninen kaksoisolento jahtasivat toisiaan samalla kun konserttikokija oli pakotettu puntaroimaan, miten pienestä elämän tuhoutuminen voi olla kiinni.
Tämän kesän Hiljaisuus-festivaalilla kantaesitetty Perttu Haapasen In vitro kommunikoi Maija Tammen videoteoksen kanssa, jossa kuvat sädehoidoista, tuhkauksesta ja maatuvasta luonnosta riistäytyivät säälimättömästi irti yhteiskuntamme normista piilotella kuolemaa. Tammen viimeaikainen tuotanto onkin käsitellyt juuri sairauden ja kuoleman esittämisen aiheita. Kuusiston viulusoolo kasvoi muhevalla live-elektroniikkaosuudella rikastettuna kaoottiseksi vyöryksi, joka rönsyili kuin hillittömästi jakautuva syöpäkudos. Kuusiston oma ääni oli koko ajan mukana, änkyttävinä kysymyksinä, pelästyneinä karjaisuina ja lapsekkaina loruiluina. Ilta oli aseistariisuva esimerkki Kuusiston taiteilijuudesta, joka on muovannut Meidän Festivaalin ainutlaatuisen hengen viimeisen 11 vuoden aikana.
(artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)
Tämän vuoden festivaalin otsikkona on kauniisti ”Sielu”, ja täysipainoinen avajaispäivä assosioi teemaa sairauteen ja mielenterveyteen, tajuntaan, hyvinvointiin ja tieteeseen. Alkuillan innostavana starttina oli tajunnanlaajennussalonki, jonka pääosassa oli aivotutkija Mona Moisalan mainio esitelmä tuoreimmasta psykedeelitutkimuksesta. Laittomiksi määritellyillä psykedeeleillä on tutkimuksissa havaittu merkittäviä mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia. Moisala toi helppotajuisesti esiin myös tietoisuudentilojen moninaisuutta, luovuuden aivonäkökulmaa sekä sairauden ja terveyden liukuvaa rajaa, ja musiikki kommentoi aiheita. Joonas Ahonen esitti Ligetin pyörryttäviä pianoetydeitä raa’alla intensiteetillä, Pekka Kuusisto antautui Nico Muhlyn Honest Music -teokseen, jossa nauhalla soittavat alter egot laajentavat solistia, ja Jussi Tuhkanen sekä Petja Kainulainen soittivat hivelevän kauniisti Andrea Tarrodin alttoviulu-sello-duon Sorg och Glädje, jossa kansainomaiset melodiat luikertelivat masennuksen alhosta kohti valoa. Päätteeksi kuultiin rumpali Olavi Louhivuoren shamanismin ja noisen välillä vaeltava improvisaatio, jonka transsitila tuntui kuitenkin jäävän yksityiseksi.
(artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)
Kamus-kvartetti tulkitsi Beethovenia Tuusulan musiikkiopistolla. Nelikko aloittaa kesän jälkeen festivaalin uutena taiteellisena johtajana. Kuva: Maarit Kytöharju / Meidän Festivaali
Pekka Kuusistoa taiteellisena johtajana seuraa Kamus-jousikvartetti, joka on ollut tuttu vieras Meidän Festivaalilla. Uuden johtajanelikon otteista saatiin vakuuttava näyte Beethovenin jousikvarteton nro 15 op. 132 parissa. Sitä edelsi aivotutkija Minna Huotilaisen puheenvuoro musiikin laajoista hyötyvaikutuksista niin kielellisen kehityksen, tarkkaavaisuuden kuin muistin ja oppimisenkin kannalta. Huotilaisen mukaan musiikista on niin paljon etua hyvinvoinnille, että sen kuunteluun ja soittamiseen pitäisi suhtautua samankaltaisena kansalaisvelvollisuutena kuin liikuntaan. Samalla hän korosti, ettei tutkija koskaan pääse musiikin ihmeellisyyden ytimeen, vaan tutkii pikemminkin sen sivuvaikutuksia.
Sekä hyvinvointi että ihmeellisyys olivat läsnä kuunnellessa Kamuksen erinomaista Beethoven-tulkintaa. Kvartetti on loistokunnossa, ja loppua kohden maaniseksi kuumentuva esitys luotasi ihmistunteiden kirjoa Terhi Paldaniuksen, Jukka Untamalan, Jussi Tuhkasen ja Petja Kainulaisen hengittäessä vivahteita yhtenä olentona.
Auli Särkiö-Pitkänen
Meidän Festivaali 22.–28.7. Tuusulanjärvellä
http://www.ourfestival.fi/
