Mikä sääli, että Taideyliopiston Myrsky-yhteistuotanto jäi yhteen ainoaan esitykseen – vaivalla tuotettu ja taiteellisesti kekseliäs tuotanto olisi ansainnut useita esityksiä. Katsojiakin olisi varmasti riittänyt. Vaikka Taideyliopiston nuoren olemassaolon aikana on jo ollut joitakin yhteishankkeita, luova yhteistyö on toistaiseksi ollut valitettavan nihkeää. Myrsky oli ensimmäinen suuren luokan yhteisponnistus, eikä siinäkään yhteistyön mittakaava ollut vielä valtavan laaja – Sibelius-Akatemian suuren panoksen lisäksi mukana oli kaksi näyttelijää Teatterikorkeakoulusta sekä Aalto-yliopiston lavastus- ja puvustussuunittelun opiskelijoita. Virkeä tuotanto herätti silti lupaavia odotuksia, ja ennen kaikkea lopuillaan oleva Sibelius-juhlinta latasi siihen sähköä.
Yksi juhlavuosihankkeiden ansioista on ollut halu nähdä Sibelius uudessa valossa. Esimerkiksi näyttämömusiikkia ei lähes koskaan esitetä alkuperäisessä kontekstissaan. Tähän haasteeseen on erinomaisesti vastannut kapellimestari Tuomas Hannikainen, joka on taiteellisen tohtorintyönsä puitteissa valmistanut useita uniikkeja monitaiteellisia esityksiä Sibeliuksen näyttämömusiikin ympärille. ShakespearenMyrsky Sibeliuksen musiikilla huipensi hänen projektinsa.
Kuten Myrskyn moniselitteinen Prospero-velho on eräänlainen Shakespearen omakuva, Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterista unenomaisia sointeja kirvoittanut Hannikainen otti kapellimestarina Prosperon roolin, tai roolin yhden säikeen. Esitys nimittäin prismamaisesti hajotti henkilöhahmot ja antoi niiden monistua ja heijastua ympäri salia. Esimerkiksi velhon palvelijan Arielin maaginen aineettomuus toteutui viiden hyvin erilaisen sopraanon kautta näiden äänten kaikuessa salin eri nurkista.
Salia itsessään oli käytetty erittäin oivaltavasti, jolloin tilallisuudesta tuli teoksen kantava elementti. Haaksirikon aiuhettava myrsky raivosi lasin takana lämpiössä, esiintyjät liikkuivat salin joka puolella ylimpiä parvia myöten, jopa toistaiseksi olemattomille urkupilleille varatusta tyhjästä metallikotelosta tuli narrien luola. Aalto-opiskelija Suvituuli Saaren unenomaiset lavasterakenteet toimivat siltoina viinitarhasalin eri osien välillä.
Myrsky on tunnetusti erityisen tietoinen itsestään näytelmänä, ja tähän piirteeseen tulkinta tarttui tilallisen luovuuden avulla. Hahmojen identiteetit kiersivät esiintyjiltä toisille ja tapahtumat leijuivat ilmatilassa vapaasti tihentäen vallan, vapauden ja minuuden teemoja. Näyttämön käsitteen rikkominen on toki teatterin arkipäivää, mutta intensiivinen keskustelu juuri tämän tilan sekä musiikin kanssa teki siitä kiinnostavaa. Sen sijaan koheltava vuorovaikutus yleisön kanssa tuntui päälleliimatulta. Myöskään ohjaaja Ville Sandqvistin Eeva-Liisa Mannerin suomennoksesta muokkaama sovitus ei aina tuntunut esiintyjien suussa kovin luontevalta tai sisäistetyltä, mutta silloin kun teksti istui, yleisö pääsi nauttimaan aidosta Shakespeare-hengestä, lämpimästä huumorista ja inhimillisyydestä.
Hieman ongelmallista oli, että Teatterikorkeakoulun läsnäolo rajoittui vain kahteen näyttelijään. Vaikka Mari Naumala ja Chike Ohanwe loistivat esityksen kantavina voimina, he jäivät lopulta fasilitaattoreiksi, jotka ohjailivat näytelmän kulkua jättäen leijonanosan teatterillisesta vastuusta laajalle laulajajoukolle. Toki näyttelijöiden oli tarkoitus olla Prospero-hahmoja, jotka näkyjä luoden ja juonitellen synnnyttävät näytelmää pikemminkin kuin osallistuvat siihen, mutta roolituksen kokonaisuus tuntui epätasapainoiselta. Nykyteatterin keinoista huolimatta kontekstina oli nyt ensisijaisesti konsertti. Saara Kiiveri, Alina Koivula, Laura Mäkitalo,Tuuri Viik-Dede, Hanna-Kaisa Nyrönen, Mikko Sateila, Jussi Vänttinen ja Henri Tikkanen onnistuivat joka tapauksessa sekä puhe- että lauluosuuksissaan hienosti.
Kun Sibeliuksen Myrsky-musiikki hedelmällisesti altistui alkuperäiselle kontekstilleen, sen teatterilliset toimintatavat paljastuivat osuvasti: musiikki konkretisoi näkymiä, piirsi henkilöille luonteet, perusteli tapahtumia. Myrsky tihkuu hilpeää magiaa ja lumousta, ja musiikista tulee yliluonnollisen voiman henkilöitymä. Ja kertoessaan lumouksesta Myrsky kertoo siitä, miten taide toimii.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 21.11. klo 19
Shakespeare-Sibelius: Myrsky
Ohjaus: Ville Sandqvist
Kapellimestari: Tuomas Hannikainen
Puvustuksen taiteellinen johtaja: Sofia Pantouvaki
Lavastus: Suvituuli Saari
Valot: Antti Silvennoinen
Äänisuunnittelu: Markus Bonsdorff
Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, kamarikuoro ja solistit, Teatterikorkeakoulun näyttelijöitä
