Tämä konsertti oli kukkuroillaan: samaan iltaan oli pakattu poikkitaiteellisuutta, yhteistyötä nuorten kanssa, tanssia ja kantaesityksiä sekä kapellimestarilupaus Klaus Mäkelä. Ei kuitenkaan tullut tunnetta, että Helsingin kaupunginorkesteri olisi lyönyt konserttiin liian paljon valtteja, sillä Sammon taonta -esitys oli eheä kokonaisuus nuoresta energiasta. 50 nuorta tanssijaa Kruununhaan yläasteen tanssilinjalta sekä 09 Helsinki Human Rights -säätiön tanssiryhmästä pukivat musiikkia liikkeeksi ja osallistuivat tanssiteoksiin, jotka olivat Kuule, minä sävellän! -hankkeen tämän kauden antia. Viiden 12–17-vuotiaan säveltäjän lyömäsoitinkappaleet ja niihin tehdyt pienryhmäkoreografiat muodostivat upotuksia, joita Uuno Klamin ja Igor Stravinskin orkesteriteokset ympäröivät. Riehakas kolorismi, liikken juhla ja innokas motorisuus kokosivat yhteen illan musiikkia. Yksittäisten numeroiden sijaan konsertti muodosti tunnelmallisen kaaren. Antti Silvennoisen valosuunnittelu ja projisoinnit viimeistelivät kokonaistaideteoksen vaikutelman. ”]
Vuodesta 2011 toiminut nuorten säveltäjien Kuule, minä sävellän! -hanke nousi nyt ensimmäistä kertaa samalle areenalle sinfoniaorkesterin kanssa. Aukusti Arjaksen, Neo Tulosen, Daniel Kingin, Tara Valkosen ja Antti Puumalan uusien sävellysten tuominen kausikonserttiin oli teko, jonka ne myös ansaitsivat: fokuksessa olivat lyömäsoittimet ja tanssi, ja rajauksen tuloksena oli syntynyt kiteytynyttä, oivaltavaa musiikkia. Pulsatiivisuus, toisteiset rytmikuviot ja tanssilliset efektit yhdistivät kappaleita, joista osassa oli käytetty käyrätorvea ja selloa maalailevana melodiaelementtinä. Sara Hirnin avustuksella syntyneissä koreografioissa korostui monityylisyys, solistisuus ja tanssijoiden ilo.
Oli siis mitä sopivinta, että myös kapellimestari oli nuori. Klamin ja Stravinskin leimuava rytmiikka keskustelivat keskenään herkullisesti ja asettivat antoisan haasteen Klaus Mäkelälle. 20-vuotias sellisti-kapellimestari on kuluneen vuoden aikana johtanut useampaa suomalaisorkesteria ja nousi HKO:n eteen nyt toista kertaa. Mäkelä johti loistokkaan itsevarmasti ja väkevästi mutta samalla siron hallitusti. Klamin pienoisruno Lemminkäisen seikkailut saaressa purskahteli tyyliteltyä alkuvoimaa, ja Stravinskin Petrushka-baletissa erottuivat markkinahumun ja groteskin nukkemaailman limittyvät kerrokset. HKO:n puhaltajat nautiskelivat kamarimusiikillisissa osuuksissa ilmeikkäästi. Mäkelän elekielen tekninen, suorastaan tanssillinen taituruus ihastutti, mutta täsmällisyydestä huolimatta yhteys orkesteriin ei vielä ollut saumaton. Kokemuksen karttuessa tulkinnat alkavat saada selvempää suuntaa. Nyt Stravinskin baletti ei vielä kiinteytynyt täysin yhtenäiseksi tarinaksi.
Konsertin innoituksena oli Berliinin filharmonikkojen Kevätuhri-aiheinen yleisöyhteistyöprojekti, joten Stravinski illan pääteoksena oli ymmärettävä valinta. Klamin raikasta, rohkeaa modernismia ei kuitenkaan kuule Suomessa ollenkaan liikaa. Pelkän ”Sammon taonta” -osan villin takomismagian sijaan olisin kernaasti kuullut koko Kalevala-sarjan.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 11.3. klo 19
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Klaus Mäkelä
Kruununhaan yläasteen tanssilinjan 7. luokkalaiset
09 Helsinki Human Rights -säätiön Difference Makers -tanssiryhmä
Yhteistyössä Kuule, minä sävellän!
Istumapaikka: N-katsomo permannon oikealla puolella
