Sebastian Hillin musiikissa laajennetut soittotavat yhdistyvät suorastaan myöhäisromanttisen laajakaarisiin pohjavirtoihin. Kuva: Sara Kokko Moni nykysäveltäjä painottaa, että vaikka hänen musiikissaan olisikin ulkomusiikillisia vaikutteita, teoksella ei ole ohjelmaa eikä se kuvita mitään suoraan. Siksi tuntuu virkistävältä, ettei Sebastian Hillillä vaikuta olevan mitään ohjelmallisuutta vastaan tai tarvetta todistella...
Haluatko lukea koko jutun? Tutustu Rondon tilaukseen ja avaa kaikki artikkelit käyttöösi!
