Moni nykysäveltäjä painottaa, että vaikka hänen musiikissaan olisikin ulkomusiikillisia vaikutteita, teoksella ei ole ohjelmaa eikä se kuvita mitään suoraan. Siksi tuntuu virkistävältä, ettei Sebastian Hillillä vaikuta olevan mitään ohjelmallisuutta vastaan tai tarvetta todistella teostensa itsellisyyttä. Hänen kamarimusiikissaan kuvitetaan ja seurataan tiukasti runoja sekä paneudutaan hellästi esimerkiksi Gesualdon madrigaalityyliin ja acid housen teknosaundeihin. Hillin toistaiseksi kolmiosainen Paraphrase-sarja oli pääosassa Sibelius-Akatemian Kesän nuoret taiteilijat -sarjan konsertissa, joka oli muotokuva huimaan menestykseen ponnahtaneesta säveltäjästä. Kilpailuvoittoja, kansainvälisiä yhteyksiä ja merkittäviä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
