”Suomalaisen kuoromusiikin isän” Harald Andersénin mukaan nimetty musiikkikilpailu teki tänä viikonloppuna Musiikkitalosta kahdeksi päiväksi korkeatasoisen kuoromusiikin näyteikkunan. Viidennessä kansainvälisessä Harald Andersén -kamarikuorokilpailussa oli mukana yhdeksän kuoroa, jotka edustivat Suomea, Ruotsia, Viroa, Latviaa ja Irlantia. Kilpailu on avoin 16–40 -henkisille sekakuoroille kaikkialta maailmasta, eikä ammattilaisuus ole este osallistumiselle.
Kilpailun tuomaristo Fredrik Malmberg (Ruotsi), Ko Matsushita (Japani), Daniel Reuss (Saksa/Alankomaat), Marjukka Riihimäki (Suomi) ja Jaakko Mäntyjärvi (Suomi) päätyivät seuraaviin tuloksiin:
Kilpailun voitti latvialainen Youth Choir Kamēr… johtajanaan Jānis Liepiņš. Palkintosumma on 10 000 euroa.
Toiselle sijalle ylsi Bernie Sherlockin johtama New Dublin Voices Irlannista. (7000 euroa)
Kolmannen sijan jakoivat virolainen Collegium Musicale johtajanaan Endrik Üksvärav sekä ruotsalainen S:t Jacobs Ungdomskör johtajanaan Mikael Wedar. (yhteensä 4000 euroa)
Alkukilpailun pakollinen teos oli kolmas osa Riikka Talvitien teoksesta Même mort (2002), ”Mais je suis mort” Marguerite Duras’n tekstiin. Suomen säveltäjät ry:n 1 000 euron erikoispalkinnon teoksen parhaasta tulkinnasta sai New Dublin Voices.
Yleisradio huomioi omalla nimikkopalkinnollaan kilpailun parhaan suomalaiskuoron ja valitsi Kari Turusen johtaman Spira Ensemblen.
Viimekertaisen, vuonna 2012 järjestetyn Harald Andersén -kilpailun voiton vei Youth Choir Maska Latviasta, ja tämä Euroopan kuorokentän huipulla hehkuva Baltian maa oli jälleen voittoisa. Kamēr… oli kilpailussa ylivoimainen ja aplodien perusteella myös yleisön suosikki perjantain alkukilpailusta lähtien. Maan vahva ammattikuorokenttä ja laulukulttuuri olivat aistittavissa Kamēr…-kuoron häkellyttävän voimallisessa, solistiseen äänenmuodostukseen nojaavassa yhteissoinnissa. Kuoron arvoituksellinen nimi kääntyy osapuilleen ”kun vielä” ja viittaa nuoruuteen. Nuoresta iästä huolimatta laulajien äänenkäyttö oli kypsää, väkevän sävykästä ja kontrolloitua.
Kamēr… yhdisti solistisuuden ja yhtenäisyyden tavalla, joka mahdollisti laajan sävyasteikon ja tulkintojen virtuoottisuuden nuorekasta emotionaalisuutta unohtamatta. Levyttämällä, uutta musiikkia tilaamalla ja näyttämötuotantoja tekemällä saavutettu kokemus näkyi kuoron rohkeudessa. Sonore-salin alkukilpailussa he esittivät Arvo Pärtin Nunc dimittiksen tunnevoimaisesti yleisön ympärille levittäytyneenä ja toistivat saman onnistuneesti gaalakonsertissa Musiikkitalon salin suuressa mittakaavassa. Finaalisuorituksen hienoin ohjelmavalinta oli John Luther Adamsin minimalistinen, sanaton vokaalimeditaatio Sky With Nameless Colours. Kuorolla oli selkeästi oma taiteellinen linjansa, joka kietoutui soinnillisesti vahvan uuden latvialaisen kuoromusiikin ympärille, mutta he esittelivät taitojaan monipuolisesti niin rytmiikassa, romanttisessa linjassa kuin hälyisessäkin musiikissa. ”]
Kamēr…:in tulkinta Talvitien klaustrofobisesta, eläviä kuolleita ihmisiä tutkiskelevasta Mais je suis Mort -kappaleesta oli mielestäni harvinaisen rohkea ja syvällinen. Pakollisen teoksen parhaaksi esittäjäksi valikoitui kuitenkin New Dublin Voices, jonka esitys olikin selkeä ja taidokas. Vuoden 2009 Harald Andersén -kilpailussa jaetulla 3. sijalla palkittu irlantilaiskuoro nousi yllättävän korkealle sijalle. Kyseessä on nuori, taitava yhtye, jolla on raikas ja tasainen sointi sekä säpäkkä artikulaatio. Alkukilpailussa he valloittivat energiajännitteellään sekä etenkin Vaughan Williamsin ja Jaakko Mäntyjärven Shakespeare-laulujen mielenkiintoisilla esityksillä. Finaalissa kuoro ei kuitenkaan enää vakuuttanut: ohjelmaa hallitsi puuduttavuuteen asti rytmisesti vetävä uusi hengellinen musiikki, eikä kuoro saanut Musiikkitalon salissa aikaiseksi kunnon fortea. Finaaliohjelma sujui kiltisti hissutellessa vailla kontrasteja.
Ruotsalainen S:t Jakobs Ungdomskör palkittiin myös vuonna 2012 jaetulla kolmannella sijalla. Nimenomaan nuorisokuorona se on erinomainen. Sointi on ihailtavan vapautunut ja rento, ja vaikka äänet ovat kimmeltävän nuorekkaita, jopa lapsenomaisia, niissä on vahva ydin. Kuoron fyysinen läsnäolo vei mukanaan, mutta metodinomainen, ilmeisesti äänenmuodostuksen apuna käytettävä maneerinen lauluasento – leveä haara-asento, käsien kohottaminen ja etukeno – tuntui kummalliselta. Alkukilpailussa tämä voimistelumainen liikehdintä teki kuoron Schütz-yrityksestä rytmiikaltaan epätyylinmukaisen ja mauttoman. Fyysisyys tuntuu liittyvän kuoron agendaan nivoa yhteen klassisen ja populaarin kuorolaulun piirteitä. Tämänkertainen kilpailuohjelma oli malliesimerkki näyttävästä ohjelmasuunnittelusta, mutta se kallistui viihteellishenkisyyteen ja antoi kuorosta yksipuolisen kuvan.
Virolainen Collegium Musicale oli kisaavista kuoroista profiililtaan ammattimaisin. Kuoron tasokas tekstinkäsittely ja äänellinen muuntautumiskyky – Rahmaninovin Bogoroditse Devon pianissimoista kansanmusiikilliseen äänitehoon – tekivät suuren vaikutuksen. Koulutettujen äänten yhteissointi oli vahva mutta heleä, esitykset eheitä, taiteellisesti tinkimättömän korkeatasoisia. Jos ruotsalaisen nuorisokuoron Schütz oli ohilaukaus, virolaiset näyttivät, miten varhaisbarokkia tehdään – ja ettei sitä kannata koettaa, ellei tyyli ole hallussa. Miksi Collegium Musicale ei sijoittunut korkeammalle? Tulokseen epäilemättä vaikutti ammattimaisuuteen valitettavan usein kiinnittyvä sivutuote: rutiininomaisuus. Laulamisen iloa ja keskittynyttä latausta ei tahtonut löytyä, ja Messiaenin Cinq Rechants -teoksen osa kuulosti melkein läpilaulamiselta, niin teknisesti loistava kuin olikin.
Kilpailun viidestä suomalaiskuorosta finaaliin päätyivät Spira Ensemble ja Ahjo Ensemble. Spira Ensemble laulaa kauniin läpikuultavasti ja musikaalisesti, mutta pehmeisiin sävyihin painottunut finaaliohjelma oli tasapaksu. Jäin kaipaamaan rohkeampaa fraseerausta, dynaamista vaihtelua ja linjakkaampaa sointia.
Kolme vuotta sitten perustettu, Paavo Hyökin johtama Ahjo Ensemble on saanut huomiota aktiivisuudellaan ja kiinnostavalla ohjelmapolitiikallaan. Nyt se ylsi finaaliin, mutta jätti vaisun vaikutelman. Kuoro ansaitsi finaalipaikkansa alkukilpailuvetonsa kirkkaan ja kiinteän soinnin valovoimaisuudella, mutta finaalissa epäyhtenäisyys ja etenkin sopraanon kireys korostuivat.
Finaalin ulkopuolelle jäivät kamarikuoro Addictio (Elisa Huovinen), Kampin laulu (Kari Turunen) sekä Turun konservatorion kamarikuoro (Esko Kallio).
Auli Särkiö
V Kansainvälinen Harald Andersén -kamarikuorokilpailu Musiikkitalossa 23.-24.9.
Finaali Musiikkitalon konserttisalissa 24.9. klo 13
Istumapaikka: R-katsomo permannon etuosassa
Lue lisää kilpailusta marraskuun Rondo-lehdestä!
