Eilen käynnistyneiden Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin tarjonta on tänä vuonna piskuinen muttei laiha: taiteellinen johtaja Topi Lehtipuu on halunnut korostaa taiteidenvälisyyttä, ja reipasta yhdistelyä riitti festivaalin avanneessa Kuriton kesäyö -konsertissa.
Juhlaviikkojen kaltaisen festivaalin tehtävänä on juuri mahdollistaa yhteistyötä ja uusia avauksia. Yleisöä kestittiin nyt erilaisten elementtien runsaudella ja vaihtelulla jopa siinä määrin, että kokonaisuus tuntui täyteen ahdetulta: uusia teoksia, näyttämöllistä katutanssia, tajunnantyhjentävää ekologista minimalismia ja eksistentiaalista räppiä yhdistettynä turbo-orkesteriin. Oli kaunis ajatus laittaa Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri esiintymään samassa konsertissa, mutta koska molemmat soittivat erilliset ohjelmat, idea ei poikinut mitään uutta.
Moneen suuntaan haarova ohjelma hengästytti, mutta jonkinlainen maailmaasyleilevä estottomuus, jota kapellimestari Dalia Stasevska vyörytti voimallisesti, nousi kuin nousikin sidostamaan iltaa. ”] Tunnelma oli välitön, ja Lehtipuu entisestään lisäsi rentoa ilmapiiriä haastattelemalla illan säveltäjiä – jotain, mitä Musiikkitalon lavalla voisi kokea useamminkin. Jopa John Luther Adamsilta oli saatu videotervehdys.
Konsertin käynnisti basisti-säveltäjä Lauri Porran uusi teos, RSO:lle ja räppäri Paperi T:lle eli Henri Pulkkiselle sävelletty Kohta. Ajatus räppäristä orkesterin solistina on kutkuttava, ja paikoin rapin puherytmien ja orkesterimassan liikkeen välille syntyi 20-minuuttisessa teoksessa mojova yhteys. Paperi T:n teosta varten luoma teksti oli vaikuttava eksistentiaalinen monologi sisäisestä kylmyydestä: ”Tää on se kylmä kohta mussa. Ihmisyys on hauras. Helpompi on esittää kuollutta kuin elävää.” Elokuvasäveltäjänä tunnettu Porra oli maalannut orkestroijan avustuksella tumman fantasiahenkisiä orkesteripintoja, jotka välillä räjähtivät rytmikkääksi turboiluksi, välillä kullanhohtoiseksi ambient-euforiaksi. Jännittävimpiä olivat hiljaiset, hälyiset hetket, joiden päällä Paperi T:n sanat saivat eniten voimaa.
Kokonaisuudessaan Porran väljästi konstruoitu kokonaisuus ei kuitenkaan muodostanut emotionaalista yhteyttä räpin sisältöön: turtumuksen teema ja musiikin paatoksellinen tehoisuus olivat suorastaan ristiriidassa keskenään. Räppärin ja orkesterin yhteenliittymistä olisi kannattanut lähestyä musiikillisesti herkemmästä kulmasta. Herkullisin hetki oli Christoffer Sundqvistin villisti huutava klarinettisoolo, joka kommentoi terävästi tekstin käännöstä vapautuneempaan suuntaan.
Sokerina pohjalla Porra soitti teoksessa muutama vuosi sitten tilaamaansa omniwerk-supersoitinta, jossa soitinrakentajat Jukka Ollikka ja Jonte Knif ovat yhdistäneet kaksi historiallista kosketinsoitinta: jousiyhtyeen ja urkujen yhdistelmältä kuulostavan viola organistan sekä lautenwerkin, joka on kuin koskettimistolla toimiva jättiluuttu. Kesän 2014 jälkeen omniwerkillä on improvisoitu ja soitettu oopperacontinuoa, mutta rakentajien haaveena oli, että soitin pääsisi valloilleen uuden ja kokeilevan musiikin parissa. Viola organistan synkeä pörinä kuulostaa hämmentävän paljon elektroniselta ääneltä ihan ilman vahvistustakin, ja nyt Porra loi soittimella eksentrisiä koraaleita ja rapisevia efektejä teoksen suvantopaikkoihin yhdessä elektroniikasta vastaavan Teemu Korpipään kanssa. Omniwerk-erikoisuudelle soisi uusia projekteja, sillä nyt se jäi ylimääräiseksi tehosteeksi.
Eheämmin oli toteutettu HKO:n esittämään Mendelssohnin Kesäyön unelma -alkusoittoon valmistettu tanssiteos, josta vastasi Suomessa perustettu kansainvälinen tanssiverkosto Danceteam International. Maailman eri kolkkia sekä eri katutanssilajeja edustavat tanssijat omaksuivat kukin roolihahmon Shakespearen näytelmästä. Keijumaisuuden ja urbaanin tanssin yhdistelmä on yllättävän luonteva, kuten Jorma Elokin osoitti viime vuonna Kesäyön unelma -baletissaan. Katutanssin atleettinen energisyys toi riemukkaan tulokulman Mendelssohnin satumusiikin raikkaaseen elämäniloon. Kokonaisuus oli sadunhohtoista valaistusta ja projisointeja myöten näyttämöllisesti viimeistelty.
Perinteisistä orkesteriesityksistä ei puuttunut laatua eikä kiinnostavuutta. RSO toi Suomeen Proms-festivaalilla vastikään kantaesitetyn Magnus Lindbergin uutuuden Two Episodes. Teos oli syntynyt ”alkusoitoksi” Beethovenin yhdeksänteen, ja Beethovenin lisäksi Lindberg oli ajatellut sävellysprosessin aikana myös muita musiikinhistorian suuria nimiä. Itse asiassa Lindbergin viimeaikaisissa orkesteriteoksissa on tehty selviä retkiä traditioon, ja nytkin nautinnollisten orkesterisointien seassa virtailivat niin Tristan, Debussyn La Mer kuin Skrjabinin runoelmat. Stasevska eritteli ja paisutteli moniselitteisen, herkkäliikkeisen harmoniakudoksen liikettä elämyksekkäästi, ja RSO soi heleänä, virtuoottisissa pyrskähdyksissä irtonaisesti pisaroiden. Niukennettu orkesterikokoonpano ja kaksiosainen rakenne toivat sävellyksen ekstaattisuuteen hallittua tiiviyttä.
Kolmituntiseksi venyneen konsertin päätti John Luther Adamsin Pulitzer-palkittu, uskomaton orkesterimeditaatio Become Ocean (2013). 45-minuuttinen teos hukutti kuulijan sisälleen vyöryttämällä pitkiä, laakeita orkesteriaaltoja toisensa perään. Minimalistiset nousut ja laskut kiinnittyivät lyömäsoitinten, harppujen ja pianon muodostamaan sointikeskukseen, jota muut soitinryhmät lavalla reunustivat. Teos on väkevä ekologinen näky merenpinnan kohoamisesta, lohdullisen itsetuhoinen fantasia alkuaineesta, joka peittäisi luonnolle vaarallisen ihmiselämän. Samalla Become Ocean on suurenmoinen kannanotto musiikista sinällään: musiikin kokemisessa kyse on heittäytymisestä, immersiosta, muuksi muuttumisesta.
Dalia Stasevska ja HKO rakensivat vaikuttavalla tavalla kuiskivan sointimaailman, joka hiljaisella kutsuvuudella imi sisälleen ja kohosi kuin varkain valtaviksi aallonharjoiksi. Meren loputtomuudesta löytyi yllättävän paljon hienosävyjä, mutta orkesterin sähköinen vahvistus oli toteutettu tasapainottomasti, ja sointi jäi etäiseksi.
Auli Särkiö
Helsingin juhlaviikot 19.8.–4.9.
Kuriton kesäyö, Musiikkitalo 19.8. klo 19
Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri
Paperi T, rap
Lauri Porra, omniwerk
Teemu Korpipää, live-elektroniikka
Danceteam International
Porra, Lindberg, Mendelssohn, Adams
Istumapaikka: N-katsomo permannon takaosassa
