Arvio: Jyväskylä Sinfonia, Luonasi-kamarikonsertti nro 3. Jyväskylän kaupungintalon sali 15.4.2020. Jussi Järvenpää, käyrätorvi; Alexis Roman, huilu; Anu Järvela, Kaisa Ivars, viulu; Grigory Tsyganov, Maria Mangeloja, alttoviulu; Ilkka Kauppi, sello. Salonen, Ellin, Mendelssohn.
Suomen kaupunginorkesterien koronakevään digiloikka on toki valitettavien olosuhteiden seurausta, kun varsinaiset isojen orkesterien soittajaiset on toistaiseksi peruttu. Musiikinystäville tämä yllättävä striimausten aika kuitenkin tarjoaa myös mahdollisuuden nauttia etätarjonnasta matkustamatta toisiin kaupunkeihin, ja kriitikkokin voi matkata kotisohvaltaan tutkimaan, millaista korvaavaa ohjelmaa maakunnista pölähtää.
Jyväskylä Sinfonian muusikot ovat kuvanneet kotonaan soittotervehdyksiä, mutta etäkamarikonserteissakin ehdittiin keskiviikkona jo kolmanteen. Kolmen vartin näppärän kokonaisuuden soittopaikkana toimi Jyväskylän kaupungintalon sali, jonka mainion akustiikan orkesteri onkin jo vuosia ottanut huomioon.
Käyrätorven äänenjohtaja Jussi Järvenpää aloitti lähetyksen Esa-Pekka Salosen konserttietydillä. Käyrätorvea itsekin pääinstrumenttinaan soittanut Salonen sävelsi teoksen vuoden 2000 Lieksan vaskiviikkojen käyrätorvikilpailuun, ja soittimensa tuntijana ottaa lähes kaiken sen tehoista irti. Oikein mainio, tekniikan musiikille alistava kappale vaatii laajaa rekisterihallintaa, nopeaa kielitystä, viretarkkuutta, kellon tukkimista ja laajennettuja tekniikoita – ja Järvenpää osoitti sekä erinomaisen tekniikkansa että kokonaisvaltaisen musiikillisen tulkinnan. Bravo!
Seuraavaksi Suomen-ensiesityksensä sai brittisäveltäjä Benjamin Ellinin Baker Reflections huilulle ja alttoviululle. Yhdistelmä on harvinaisuudessaan kiintoisa, ja sali toi mukavaa pehmeyttä duon huokailevaan tulkintaan vähäeleisen lyyrisestä kappaleesta. Tietyt vibratottomat kohdat tosin toivat ei-toivottua resonanssia Grigory Tsyganovin alttoviuluun, ja soitinten keskinäinen intervallien viritys oli paikoitellen korvaan särähtävää; nuottien tai vertailuäänitysten puutteessa on vaikea sanoa, miten tarkoituksellista tämä oli. Huomion itse sävellyksestä vei myös äänittäjien kardinaalivirhe: kadulta tuleva raskaiden ajoneuvojen jyminä tulisi hoitaa pois kuuluvista alataajuusleikkurilla miksausvaiheessa.
Leijonanosan soittoajasta nappasi Felix Mendelssohnin ensimmäinen jousikvartetto Es-duuri. Anu Järvelan, Kaisa Ivarsin, Maria Mangelojan ja Ilkka Kaupin tulkinta sisälsi hyvää tulkinnallista yhteisymmärrystä ja ”samaan aikaan hengittämistä”, ja yleistunnelma oli kepeän keväinen, juuri sopivasti välttäen sekä liian romanttisen raskassoutuisuuden että wieniläisklassisen hörhelön. Pääasiallinen melodiankuljetusvastuu lepäsi homman ihan sopivasti hoitaneen Järvelan harteilla, mutta kontrapunkissa ja säestysäänissä jäi kvartetti valitettavasti alle priimariman. Jousikvartetti on säälimätön kokoonpano, ja ”vähäisempien” äänten kirkkaus, nopeiden sointujen puhtaus ja vikkelämpi rytminen tikutus eivät tällä kertaa loksahtaneet paikoilleen.
