3. ja 4. tammikuuta järjestettyjä välieriä pitivät hallussaan etenkin mezzosopraanot ja baritonit.
18. valtakunnallinen Lappeenrannan laulukilpailu esittelee jälleen liudan nuoria laulajalupauksia. Jury valitsi kilpailun viidentoista semifinalistin joukosta yhdeksän loppiaisena 6. tammikuuta klo 18 alkavaan loppukilpailuun. Finaalissa kuullaan ooppera-aarioita Tibor Bogányin johtaman Lappeenrannan kaupunginorkesterin säestämänä.
Välierässä osallistujien oli määrä esittää erityylisistä lauluista muodostuva kokonaisuus, jonka lauluista vähintään yksi täytyi olla Brahmsin, Loewen, Mendelssohnin, Schubertin tai Schumannin lied. Lisäksi ohjelmassa täytyi olla vähintään yksi Hugo Wolfin lied ja yksi suomalainen, vuoden 1980 jälkeen sävelletty laulu.
Kokonaisuutta katsoen tällä kertaa useampi nais- kuin miessukupuolen edustaja vakuutti osaamisellaan ja monipuolisuudellaan. Siksi olikin yllättävää, että finaaliin otettiin vain neljä naista ja viisi miestä. Olisin itse odottanut ensin mainituille enemmän paikkoja loppukilpailussa.
Finaliin valitut osallistujat ovat seuraavat:
Joonas Asikainen, baritoni
Jussi Juola, bassobaritoni
Kristian Lindroos, baritoni
Tomi Punkeri, baritoni
Samuli Taskinen, baritoni
Erica Back, mezzosopraano
Johanna Isokoski, sopraano
Anu Ontronen, mezzosopraano
Suvi Väyrynen, sopraano
Finaaliin päässeistä Sibelius-laulukilpailussa viime vuonna toiseksi sijoittuneen mezzosopraano Erica Backin lavaesiintymistä voi kuvata välierän varmimmaksi. Ohjelman aloitus Einojuhani Rautavaaran Lyckokatt-laululla oli samalla hurmaavan leikkisä ja hauskan kiusoitteleva. Ammattitaitoisuus jatkui saksankielisellä sekä pohjoismaisella ohjelmistolla.
Vahva finalisti on myös mezzoista toinen, vuonna 2014 Kangasniemen laulukilpailussa ensimmäiseksi sijoittunut muhevaääninen Anu Ontronen, joka ihastutti etenkin Atso Almilan ja Jake Heggien laulujen verevillä tulkinnoilla. Esityksestä mieleen jäi myös säestäjä Tuula Hällströmin väkevä lied-pianismi.
Sopraano Johanna Isokosken aloitus Mendelssohnilla oli hiukan varovainen ja hänen äänensä sortui paikoin ylhäällä epäpuhtauksiin. Mieleenpainuvassa tulkinnassaan Kaija Saariahon Sua katselen -laulusta hänen ilmava koloratuurinsa sai kuitenkin enemmän voimaa.
Suvi Väyrysen sopraanoääni vaikutti ensin hitusen liian hennolta ja hauraaltakin, mutta loisti Isokosken tavoi ylä-äänissä, varsinkin Brahmsin An die Nachtigallissa.
Tuloksista eniten yllätti ja kritiikkiä kilpailun seuraajien chatissa herätti Sanna Matinniemen jääminen ulos finaalista. Matinniemi tulkitsi kirkkaalla, nopeavibratoisella sopraanollaan eläväisesti niin Wolfia, Kuulaa kuin Britteniäkin.
Myös Tiina Lönnmarkilla oli kuulas, mutta samalla kantava ja kiinteä sopraanoääni, jonka hän hallitsi hyvin, vaikka kaipasinkin joskus lisää värisävyjä tulkintaan.
Sopraano Veera Niirasen tulkinnassa Uljas Pulkkiksen Hullusta laulajasta oli rohkeaa, luovaa mielenvikaisuutta. Samantapaisia elementtejä kuultiin oululaisen baritoni Tomi Punkerin rohkeissa hohotuksissa Ilmari Mäenpään Runoilijan uni ruusupensaikossa -kappaleessa.
Baritoni Joonas Asikaisen voimiltaan ja alaltaan laidasta laitaan resonoiva ääni tuntui välillä täyttävän koko Lappeenranta-salin, myös online-seuraajan näkökulmasta kuultuna. Hullunkurinen Kyösti Haatasen Nyt leikimme -laulu sai nauramaan ja ilmeikkyys Wolfin lauluissa ylsi kotikatsomoon asti. Pianistina vakuutti Hans-Otto Ehrström.
Kilpailun ainoan bassobaritonin, Jussi Juolan äänensävy oli yllättävän vaalea ja kevyt, mutta samalla lämmin ja miellyttävä. Huolellinen saksan ääntäminen miellytti läpi esityksen.
Jykevä-ääninen baritoni Kristian Lindroos onnistui kokonaisvaltaisesti hyvin läpi ohjelmansa, etenkin äänenvaihteluissa Wolfin liedissään, vaikka Sibeliuksen Illalle-tulkinta saattoikin kappaleen lopussa ampua yli tunteellisuudessaan.
Lappeenrannassa syntyneen baritoni Samuli Taskisen herkkyys sai eniten tulta alleen Rimski-Korsakovin Zapad gasnet v dali bledno-rozovoi -laulussa sekä onnistuineissa Gerald Finzin kahdessa Shakespeare-laulussa. Muut kappaleet olisivat vaatineet enemmän rohkeutta ja tunteiden voimaa tulkintaansa.
Välierän muista laulajista sopraano Iida Antolalla oli yllättävän tumma, aikuinen ääni, joka tuntui sopivan erityisesti moderneihin kappaleisiin. Jarno Lehtolan nuorekas ja puhdas tenoriääni näytti varmuuttaan etenkin saksankielisissä liedeissä. Alina Koivulan metallinen sopraanoääni ei ollut nyt aina vahvimmillaan, mutta mukautui sävyltään hyvin muun muassa Richard Straussin Ophelia-liedeihin.
Elina Salin
