On turhaa höpötystä puhua kapellimestarin työstä jonain taianomaisena – pelkästä ammattitaidosta siinä on kyse. Tällaisia kommentteja kuulee usein, mutta todellisten mestarien kohdalla ne on helppo kiistää pelkän kokemuksen perusteella. Esimerkiksi käy Kansallisoopperan Pelléas ja Mélisande -tuotanto: miksi niinkin hyvä kapellimestari kuin Michael Güttler viime kierroksella jätti Debussyn musiikin pelkäksi pinnaksi, kun taas Esa-Pekka Salonen torstaina loi sellaisen tunnelmien, värien ja jännitteiden rikkauden, jota ei voi kuvata millään arkisella duunaamisella? Harjoituksiakaan ei vanhalle tuotannolle liene liemmin […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
