Balettimaailman alkuvuoden kohu-uutinen oli Benjamin Millepiedin ero Pariisin oopperan baletin johdosta – juuri kun tammikuun Rondossa ehätettiin ylistää hänen ohjelmistojaan. Hänen tilalleen tulee ballerina Aurélie Dupont.
Ero ei kuitenkaan ollut yllätys, jos oli seurannut Millepiedin viimeaikaisia kommentteja. Hän on kritisoinut ryhmänsä jäykkää systeemiä tanssijoiden hierarkkisine asemajakoineen ja sitä, että häneltä puuttui valta vaikuttaa moniin tärkeisiin asioihin. Hän kyseenalaisti klassisen tanssin tason sanoen, että “Bajadeerin kuorolaiset ovat kuin seinäpaperille painettuja”.
Kauhistuneet tanssijat syyttivät johtajaansa epäkorrektista käytöksestä. Tarkemmin Millepied selitti ajatuksiaan The Guardian -lehden kriitikolle Luke Jenningsille. Hän kertoi tuntevansa olonsa tukahtuneeksi koska ei voi valita tanssijoita – se valta kuuluu komitealle. Hän vieroksuu sisäsiittoisuutta – kaikki tanssijat valitaan omasta koulusta – ja diskriminointia: mustilla ja etnisillä vähemmistöillä ei ole mukaan pääsyä.
Hänen mielestään liian montaa tanssijaa riivaa pinnallisen täydellisyyden tavoittelu ja suorien linjojen päähänpinttymä. Tämän sotilaallisen kurin sijaan hän haluaa kaipaa inhimillisyyttä. Jennings huomauttaa silti jutussaan, että ranskalaiset kriitikot ovat asiasta eri mieltä: heidän mielestään tarkkuus on juuri osa ranskalaista eleganttia perinnettä, joka eroaa brittiläis-amerikkalaisesta naturalismista.
Millepiedin paras anti Pariisissa oli se, että hän panosti kantaesityksiin, joissa haastavilla musiikkivalinnoilla ole tärkeä rooli. Toivottavasti tämä perinne myös jatkuu.
Harri Kuusisaari
