Jean Sibelius -viulukilpailun kolmen illan finaalivaihe käynnistyi eilen maanantaina jännittävissä tunnelmissa. Suomalaisyleisön kannalta merkittävää tietysti oli, että ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1975 finaaliin ei päässyt yhtäkään suomalaista. Sara Etelävuori ja Pekko Pulakka onnistuivat hienosti – etenkin Etelävuoren Mendelssohn-sonaatti oli välierän parhaimmistoa – mutta kilpailun erittäin korkea taso tuli vastaan. Monet huiput karsiutuivat, ja varsinkin Kerson Leongin ja Diana Tishchenkon putoaminen nostatti aiheellisen äläkän.
Hienoa kuitenkin on, että kuuden finalistin joukko koostuu hyvin erilaisista soittajista. Emmanuel Tjeknavorian, 20, ja Minami Yoshida, 17, ovat voimallisia virtuooseja, Friederike Starkloff, 25, hienostunut tulkitsija, Nancy Zhou, 22, tulinen persoonallisuus, Mayumi Kanagawa, 21, ja Christel Lee, 25, varmaotteisia ja tyylitietoisia muusikoita. Starkloffin ja Zhoun valinta kertoo siitä, että jury arvosti kiinnostavaa muusikkoutta teknisen suvereeniuden ja tyylipuhtauden ylitse. Musiikkikilpailuissa, joissa tasaiset ja salonkikelpoiset yleensä menestyvät, tämä ei suinkaan ole itsestäänselvää. Monipuolinen finaali tulee tarjoamaan elämyksiä kaikille kuulijoille.
***
Finaalissa kukin soittaja tulkitsee Sibeliuksen viulukonserton sekä valitsemansa konserton. Tiistai-illan alkajaisiksi kuultiin Friederike Starkloffin (Saksa) Sibelius-tulkinta Radion sinfoniaorkesterin ja Hannu Linnun kera. Starkloffin keveän ilmava mutta intensiivinen viulusointi oli omiaan viulukonserton kaihoisiin tunnelmiin, mutta hän yhdisti siihen myös juurevuutta ja tyrmeyttä. Sisäistyneisyydestä kertoi hieno ajankäyttö: Starkloff ympäröi rauhalla mystiset yksityiskohdat. Saksalaisesta kuitenkin paistoi jännittyneisyys. Vasta finaalissa konserttimestarina Hannoverissa työskentelevä Starkloff alkoi kommunikoida luontevasti orkesterin kanssa, sitä ennen olemus oli itseensä käpertynyt, mikä pahimmillaan jumitti laulavan legaton. Hän ei tuntunut nauttivan esityksestä, ja pieniä lipsahduksia ja huolimattomia äänten lopetuksia sattui pitkin matkaa.
Seuraavana esiintynyt Emmanuel Tjeknavorian (Itävalta) oli teknisesti yhtä sulava kuin ennenkin, mutta yllättäen tätä sähäkkää showmiestä tuntui vaivaavan sama pingottuneisuus kuin finaalin toista eurooppalaista. Tjeknavorianin tulkintaa Brahmsin viulukonsertosta hallitsi sisäänpäinkääntynyt äkäisyys. Viulun kirkas säteilykin tuntui himmenneen. Missä oli se puhdas soiton ilo, joka teki miehen aiemmista suorituksista niin aseistariisuvia? Viulu elehti kulmikkaasti, jyysti ja takoi. Artikulaatiossa oli erikoista, vihaista piittaamattomuutta. Mikä pettymys!
Väliajan jälkeen vetovastuun otti erinomaisesti musisoinut Helsingin kaupunginorkesteri John Storgårdsin johdolla, ja sen eteen astui kilpailun kuopus ja yllättäjä Minami Yoshida (Japani). Kun Sibeliuksen viulukonsertto alkoi virrata – kiihkeämmällä hengityksellä kuin Starkloffin tulkinnassa – ja Yoshidan vereväsointinen, harvinaisen isoääninen viulu täytti salin, päästiin viimeinkin ilon äärelle. Viulistin koko keho soi mukana ja musiikki aaltoili orgaanisesti. Raju intohimo ja vereslihalla palava tunteikkuus dominoivat soittoa melko yksisuuntaisesti, jolloin pinnallisuuden vaara oli olemassa. Mutta Yoshidasta säteilevä elämänvoima hurmasi: hän oli jatkuvasti kontaktissa yleisöön, kasvot ja viulu olivat koholla, energia virtasi ulospäin. Finaalissa oli mukana myös kaivattua rempseyttä ja riskinottoa.
Illan päätti Nancy Zhou (Yhdysvallat), jolle Tshaikovskin viulukonsertto sopi kuin nakutettu. Zhou jakaa mielipiteitä ja on rohkeasti omintakeinen, ja siksi hänen taiteilijuuttaan on pakko kunnioittaa. Minua hänen suorituksensa vuoroin raivostutti, vuoroin ihastutti. Konsertto alkoi heittelehtien aidon pippurisuuden ja mauttomuuden välillä. Ylävireiset ja huolimattomasti riivityt äänet hiersivät korvaa, sointia vaivasi nasaalius ja tympeys. Imelä cantabile valui kuin tuubista. Mutta Zhou jos kuka nautti soitostaan ja puhkui ekstroverttia itsevarmuutta, hän liikehti viuluineen kuin käärmeenlumooja ja yllytti orkesteria ympärillään. Taiteesta tuskin saattoi puhua, mutta Tshaikovskin sentimentaalisuuteen Zhoun kaahaileva ja yletön asenne sopi loistavasti. Kun äänen kvaliteettikin parani koko ajan, finaalin folkloristisessa ilottelussa ei Zhousta voinut olla pitämättä.
Tämäniltaisessa, klo 18 alkavassa finaalissa Sibeliuksensa esittävät Mayumi Kanagawa ja Zhou. Christel Lee esittää Bartókin, Yoshida Tshaikovskin viulukonserton. Voittaja selviää torstain finaalin jälkeen.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 1.12.2015 klo 18
11. Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu: 1. finaali
Istumapaikka: N-katsomo permannon keskiosan sivulla
