Kulttuurikomppania Eloa julkaisi syyskuun alussa ensimmäisen neljän musiikkivideon – tai musiikkilyhytelokuvan, kuten Eloan tekijät niitä itse kutsuvat – sarjasta, ja tänään se sai seuraa Tölöläb-yhtyeen ja laulaja-lauluntekijä Selma Savolaisen yhteisvideosta. Tölöläbin puupuhaltimet ja elektroniikka improvisoivat videolla Savolaisen kappaleisiin Subjects ja Carry my heart. Kallion entisen Sokeiden kirjaston ullakolla kuvatussa Ullakkolive-sarjassa myöhemmin syksyllä julkaistavissa jatko-osissa Tölöläbin vieraina ovat saksofonisti Linda Fredriksson, lavarunoilija Nihkee Akka ja viulisti-säveltäjä Meriheini Luoto.
Tölöläbin ja Kulttuurikomppania Eloan jäsen Taavi Oramo kertoo idean musiikkilyhytelokuvasta syntyneen jo ennen koronaa. Alun perin mukana piti olla myös pieni yleisö. ”Mielestämme video on sekä paljon potentiaalia sisältävä muoto että mahdollinen reitti taidemusiikille elää luontevasti digitaalisessa ympäristössä”, Oramo sanoo. ”Video lisää kerronnan keinoja ja tilankäyttö ja lisää valaistuksen mahdollisuuksia, kun taas konserttitilanteessa on aina kovat rajoitteet. Elokuva mahdollistaa suunnitella pohjalta asti yhdessä sekä musiikin että esityksen kameralle. Sieltä välimaastosta löytyy paljon hedelmää.”
Tölöläb on kerran aiemmin tehnyt samankaltaisen session. ”Live-musiikkivideoita on genrestä riippumatta yllättävän vähän, siis sellaisia joissa tallennetaan itse musiikki samalla kertaa, mutta joka tehdään pääasiassa kameralle ja jossa käytetään myös elokuvan keinoja”, Oramo kertoo. ”Se on hetkessä tapahtuva tallenne, jolloin myös tekniikkapuoli on taiteellista käsityötä. Olemme tietoisesti valinneet sen tien, että tallennamme kokonaisia ottoja ja käytämme vain yhtä kameraa.”
Kulttuurikomppania Eloa on jo aiemminkin tunnettu poikkitaiteellisista, osallistavista ja immersiivisistä esityksistään. ”Pyrimme luomaan maailmoja tai tarinoita, joissa musiikki on osana tai jotka tulevat musiikin ympärille”, kuvailee Eloan taiteellinen johtaja Heta Aho. ”Maailmantilanteesta johtuen nyt on sauma, jossa meidän on järkevää kehittää video- ja tallennetyyppistä puolta. Video tuo tekemistämme myös heidän pariin, jotka eivät asu pääkaupunkiseudulla tai pääse matkustamaan esityksiimme. Meidän olisi tarkoitus kuvata lisää videoita erikoisissa paikoissa, toivoen samalla, että ensi syksyllä pääsisimme jälleen live-tapahtumien pariin.”
Eloan ensimmäinen musiikkivideo sisälsi Ahon kolme Edith Södergranin teksteihin säveltämää laulua. ”Tavallinen konsertti, johon olemme tottuneet, on sekin yhdenlainen ohjaus musiikille ja esiintyjän roolille. Musiikkivideossa voi helposti luoda erilaisen ohjauksen, kuten Södergran-lauluissa tekstien epookkiin viittaava puvustus ja lavastus, joka kuitenkin oli katutaiteen ympäröimässä tilassa. Se oli yksi tapa yhdistää satavuotiaat tekstit ja tuoreet sävellykset”, Aho kertoo. Kysymys siitä, miksei musiikkivideo ole levinnyt taidemusiikin pariin, jättää Ahon mietteliääksi. ”Ehkei tämä ala ole hirveän innovatiivinen sen suhteen, mihin kaikkiin yhteyksiin musiikki voisi sopia, onhan hyvin suuri osa sen käytänteistä yhä 1800-luvulta peräisin.”
Santeri Kaipiainen