Liisa Pohjola 9.7. 1936 –31.12. 2021

Suomalaisen pianotaiteen ja -pedagogiikan keskeisiin hahmoihin kuulunut Liisa Pohjola on kuollut. Hän menehtyi uudenvuodenaattona 85-vuotiaana.

Liisa Pohjolan poika, kapellimestari Sakari Oramo luonnehti Twitterissä välittämässään suruviestissä äitiään luonnonvoimaksi, ja sellaisena hän näyttäytyi myös konserttiyleisölle. Hänen intensiivisesti eläytyvä soittonsa paljasti teosten syvimmän olemuksen niin, että se kosketti. Hänen uutta etsivä luonteensa tuli esiin myös panoksessa uuden pianomusiikin eteen. Hän kantaesitti mm. Erik Bergmanin, Kalevi Ahon ja Mikko Heiniön teoksia.

Vähintään yhtä suuri vaikutus Pohjolalla oli useiden suomalaisten pianistipolvien kasvattajana. Hän aloitti Sibelius-Akatemian pianonsoiton professorina 1976 toimittuaan sitä ennen laitoksessa opettajana. Hänen kokonaisvaltainen huolenpitonsa jäi oppilaille pysyvästi mieleen. Se oli helppo huomata hänen eläköitymisensä yhteydessä pidetyssä konsertissa 20 vuotta sitten, jossa iso joukko pianisteja ja muita musiikin ystäviä juhli sankariaan. Levy-yhtiö Alban julkaisema kolmen cd:n kooste Pohjolan radionauhoituksista syntyi niinikään hänen entisten oppilaidensa myötävaikutuksella.

Liisa Pohjola syntyi Seinäjoella 1936. Jo kotonaan hän pääsi kamarimusiikin makuun ja kannustavaan ilmapiiriin, kun kolme veljestä suuntasivat myös musiikkialalle. Viulisti Paavon ja sittemmin kuorojen parissa ansioituneen sellisti Enstin kanssa he muodostivat Trio Pohjolan, joka levytti mm. Toivo Kuulan pianotrion ja uutta suomalaista musiikkia. Sisaruksista neljäs, Erkki, tuli legendaksi Tapiolan kuoron isänä.

Sibelius-Akatemiassa Liisa Pohjola opiskeli Timo Mikkilän johdolla ja jatkoi opintojaan Wienissä, Essenissä ja Pariisissa opettajinaan Richard Hauser, Detlev Kraus ja Magda Tagliaferro. Ensikonsertin hän piti Helsingissä vuonna 1955, minkä jälkeen hän soitti säännöllisesti myös orkesterien solistina. Pohjola oli avioliitossa professori Ilkka Oramon kanssa 1965–1979. Sakari Oramon lisäksi heidän tyttärestään Anna-Maaria Oramosta tuli ammattimuusikko, cembalisti ja urkuri. Ansioistaan Liisa Pohjola palkittiin Madetoja-palkinnolla, Pro Musica -säätiön palkinnolla ja Säveltaiteen valtionpalkinnolla vuonna 2010.

Edellinen artikkeliOivalluksia naistenhuoneen jonossa
Seuraava artikkeliPääkaupunkiseutu, tammikuu