W. A. Mozartin keskeisimpien oopperoiden sarjan aloittava Idomeneo kuullaan vihdoinkin Suomessa pitkän odottamisen jälkeen, kun Helsingin barokkiorkesteri tuo sen Musiikkitaloon 10. ja 12. marraskuuta. Kuorona on Zürcher Sing-Akademie, ja solistit ovat alan kansainvälisiä huippuja.

Mestariteos on kuultu viimeksi Zürichin oopperan vierailulla Helsingin juhlaviikoilla 1983 ja Kansallisoopperan tuottamana konserttiesityksenä Finlandia-talossa 1991. 

”Vanhan ja uuden taitekohdassa sijaitseva Idomeneo on Rosettan kivi Mozartin oopperatuotannossa. Se on hänen oopperoistaan ainoa, joka sisältää kaikki aikansa ooppera- taiteen elementit secco- ja säestetyistä resitatiiveista näyttäviin kuorokohtauksiin, balettiin sekä muihin orkesteri- ja tanssinumeroihin”, esitykset johtava Aapo Häkkinen sanoo.

”Idomeneo on myös sävelletty aikansa parhaalle Mannheimin hoviorkesterille. Orkesteriosuus onkin ainutlaatuisen rikas, monipuolinen ja haastava, eikä se tyydy ainoastaan värittämään librettoa. Mozart ei koskaan toiste saanut tilaisuutta säveltää yhtä värikkäälle, virtuoosiselle ja hienostuneelle orkesterille – lukuisten puhallinsoolojen ja -ensemblejen lisäksi mainittakoon myrskykohtauksen piccolo, kahdessa osassa käytetyt H-klarinetit ja erilaiset sordiinot.”

Kyseessä on jatko Helsingin barokkiorkesterin 1700-luvun oopperoita esittelevälle sarjalle. Monet sen teokset ovat olleet peräti ensiesityksiä sitten syntyaikojen. Idomeneo ei tietenkään sellainen ole, sillä sivistysmaissa se kuuluu perusohjelmistoon siinä missä Figaron häät ja Don Giovannikin. Mutta jotain uutta nytkin on tarjolla.

”Tämä on ensimmäinen kerta, kun esitetään Mozartin oma alkuperäisversio sellaisenaan. Sitä ei ole julkaistu, sillä käsikirjoitukset löytyivät 1980-luvulla Neue Mozart-Ausgaben julkaisun jälkeen. On ollut jokunen tuotanto, missä Mozartin leikkauksia on käytetty, mutta tietääkseni ei koskaan systemaattisesti. Ne eivät ole mikään salaisuus – käsikirjoitusten faksimilet ovat helposti saatavilla”, Aapo Häkkinen kertoo.

”On tavattoman kiinnostavaa, kuinka Mozart muokkasi oopperaansa viimeiseen saakka ennen ensi-iltaa. Usein kyse oli juuri leikkauksista, jotka tiivistävät draamaa – tahdin hypyistä kokonaisiin osiin.”

Varescon libretto kertoo Kreetan kuninkaasta, joka lupaa jumalalle myrskystä pelastuakseen uhrata ensimmäisen vastaantulevan ihmisen, ja siksi osoittautuu hänen poikansa Idamante. Kuvioita mutkistaa rakkauden kolmiodraama, kunnes lopulta tulee jumalten armahdus. Libretto pohjautuu 1700-luvun alun ranskalaisiin esikuviin, mikä oli oopperan tilanneelle Münchenin hoville tyypillistä.

”Jokaista näytöstä seuraa balettikohtaus ranskalaistyylisten tanssien tahtiin. Ensimmäisen ja viimeisen näytöksen päättävät suuret chaconnet, kuten kaikissa ranskalaisissa oopperoissa. Mannheimista tuotiin Müncheniin myös uusinta uutta edustava lavastusvälineistö, keskeisinä elementteinään impressionistisesti kuohuva meri, kalliot ja temppelit”, Häkkinen taustoittaa.

Idomeneon osan esitti kantaesityksessä legendaarinen 66-vuotias kastraatti Anton Raaff. Hebon tuotannossa sen esittää Tuomas Katajala. Muut solistit ovat Mari Eriksmoen (Ilia), Anna Lucia Richter (Idamante) ja Siobhan Stagg (Elettra). Helsingin-esitysten jälkeen tuotanto vierailee Amsterdamin Concertgebouw’ssa ja Hernen Kulturzentrumissa WDR:n vanhan musiikin festivaalilla. Millä keinoilla tämän tason areenoille pääsee?

”Tällaiset isot tuotannot suunnitellaan toki yleensä ajatuksella, että ne voivat herättää kiinnostusta kansainvälisestikin. Olemme tehneet aiemminkin yhteistyötä Zürcher Sing-Akademien kanssa, joka on yksi Euroopan parhaista ammattikuoroista. Concertgebouw’ssa olemme olleet jo kolmesti.”

”Vierailuesityksissä tuottajana on kutsuva osapuoli, jolta tulee valtaosa rahoituksesta. On itsestään selvää, että tällaiset kutsut ovat äärimmäisen kilpailtuja. Niiden saaminen edellyttää ennen muuta taiteellisen laadun tuomaa arvostusta. Lisäksi se, mikä milloinkin tärppää, riippuu myös ohjelmiston ja aikataulujen sopivuudesta ja kiinnostavuudesta tuottajatahojen kannalta. Tätä ei ole helppo ennakoida, mutta kokemuskin auttaa”, Häkkinen kertoo.

”Vanhan musiikin kokoonpanot ovat usein pienempiä kuin vaikkapa sinfoniaorkesterin kiertäessä. Mutta tällaiset lähes sadan esiintyjän kiertueet ­– varsinkin kun kukaan heistä, orkesteri tai kuorokaan, ei toimi kuukausipalkalla – ovat kansainvälisestikin poikkeuksellisia.”