Maamme viulistikunta herkistyi tiistaina sosiaalisessa mediassa surunvalittelujen ja muistelujen merkeissä, kun tieto Tuomas Haapasen poismenosta kiiri. Hän kuoli 8.1. 99-vuotiaana. Haapasta voi hyvällä syyllä pitää suomalaisen viulunsoiton isänhahmona, sillä Sibelius-Akatemian entinen rehtori ja viulunsoiton professori emeritus koulutti vuosikymmenten aikana lukemattomia viulisteja, ja hänen vaikutuksensa tuntuu musiikkielämässä laajalti.
Tuomas Haapanen kasvoi musiikkikodissa. Hänen isänsä Toivo Haapanen oli kapellimestari, joka toimi mm. Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina ja Ylen musiikkipäällikkönä. Tuomas Haapasen viulunsoiton opettajina Suomessa toimivat Erik Karma, Gösta Schatelowitz, Erik Cronvall ja Arno Granroth. Hän harmitteli koko ikänsä sitä, että viulun soittaminen alkoi todellisen virtuoosin uran kannalta hivenen myöhään, mutta hienon uran hän silti ehti tehdä solistinakin.
Jatkosota tuli musiikkiopinnoissa väliin. Valmistuttuaan ilmavoimien ohjaajakurssilta hän ehti olla kuukauden ajan pommituslentäjänä Lapin sodassa, jonka jälkeen hän jatkoi musiikkiopintojaan. Viuludiplomin hän suoritti 1948 ja piti ensikonserttinsa 1949. Tällöin hän lähti opiskelemaan Ranskaan Léon Nauwinckin johdolla. Hän tärkeitä vaikutteita ranskalaisesta viulukoulusta ja levitti niitä sittemmin pedagogin työssään.
Opintojen jälkeen Haapanen sai kutsuja useisiin solistitehtäviin ulkomailla. Orkesterimuusikkona hän soitti Radion sinfoniaorkesterissa 1953–1962, viimeiset vuodet toisena konserttimestarina. Opetustyö kuitenkin kutsui, ja Haapanen työskenteli Turun konservatorion (silloisen Turun musiikkiopiston) viulunsoiton pääopettajana 1962–1978 ja oppilaitoksen rehtorina 1966–1978. Sibelius-Akatemiassa hän toimi viulunsoiton professorina 1978–1990 ja rehtorina 1987–1990. Hän johti myös oppilaitosten kamariorkestereita ja oli aktiivisesti mukana Jean Sibelius -viulukilpailun ja Kuopion viulukilpailun taustahahmona ja tuomarina.
Haapanen seurasi ja kommentoi musiikkielämää viimeisiin vuosiinsa saakka. Hän näyttäytyi musiikin humanistina, joka korosti viulunsoiton kokonaisvaltaisuutta ja ilmaisullista puolta ja vieroksui pelkällä tekniikalla briljeeraamista. Hänen oppilaisiinsa kuuluvat Pekka Kuusisto, Elina Vähälä, Petteri Iivonen ja monet muut nykyiset alan kärkihahmot. Haapanen ehti tehdä yhdessä muusikkopoikansa Jannen kanssa muistelmateoksen, joka julkaistaan lähiaikoina. Rondo palaa hänen uraansa siinä yhteydessä.
