Musiikkitoimittajan arjessa on tuskin montaa yhtä kiinnostavaa ajanvietettä kuin säveltäjien syntymä- ja kuolinvuosissa piehtaroiminen. On jotakin mihin tarttua kiinni. Siispä joukolla keksimään B-, C- ja D-luokan syitä juhlavuosien viettoon! Koska vuosi 2015 on jokseenkin alussa, on vielä täysin soveliasta kurkistaa hetken verran viime vuoteen.
Maailman johtava klassisen musiikin tapahtumien kokoomasivusto bachtrack.com julkaisi vuoden vaihduttua tilastotietoja muun muassa esitetyimmistä säveltäjistä. Richard Strauss pomppasi juhlavuoden humussa noin 25000 tapahtuman otannalla tehdyn listan sijalle kuusi. Tuollaisesta Strauss-iloittelusta tulee kohmelo. Viisi enemmän esitettyä herrasmiestä olivat piikkipaikalta alkaen Beethoven, Mozart, Bach, Brahms ja Schubert. Naispuolisten säveltäjien kärjessä olivat Sofia Gubaidulina (yleisranking 132.), Clara Schumann (180.) ja Kaija Saariaho (210.). Gubaidulina ylsi 12:nteen sijaan aikalaissäveltäjien tilastoinnissa.
Myönnän, että kiinnostavaahan se on nähdä Sibeliuksen ja Nielsenin sijoitukset seuraavassa listauksessa. Ja kun hautojen multaa on pöyhitty, seuraa perinteisin menoin vietetty ”suosion” lasku. Vuoden 1865 veikkosten esittäminen on silti selviö. Koska nimenomaan rakastan juhlavuosia, otan poimintoja muista tärkeistä asioista vuonna 2015. Pienestä alkusoitosta on hyvä jatkaa oikeaan myyräntyöhön numeroiden kaivelussa, kun vuosi etenee.
Arvo Pärt tulee olemaan viidettä vuotta peräkkäin maailman esitetyin aikalaissäveltäjä. Viron musiikin cheguevara täyttää 11. syyskuuta 80 vuotta, ja toukokuussa Tallinna herkuttelee Aatami-passion nimellä kulkevan näyttämöproduktion (ohjaajana Robert Wilson) merkeissä.
Aulis Sallinen 80 vuotta! Ei ole hänellä isoa partaa, mutta niin kutsuttua ja nykyään huippusuosittua Pärt-partamallia kantava nuori polvemmekin suunta toukokuussa Radion sinfoniaorkesterin Sallinen-juhlakonserttiin. Syntymäpäivä on 9. huhtikuuta, mutta säveltäjä julkaisee päiväkirjansa jo maaliskuussa.
Einari Marvia (1915–1997) on monille tuntematon, mutta hänen syntymästään tulee kuluneeksi sata vuotta. Samalla myös hänen toimittamansa vuosilukukirja Suomen säveltäjiä I täyttää 50 vuotta. Musiikinhistorian lisäksi painopisteitä Marvian uralla olivat tutkimus ja Musiikki Fazerin kustannuspäällikön toimi. Entä kuka tarttuisi teosten esittämiseen?
Vasta hiljattain kuollut norjalaissäveltäjä Knut Nystedt (1915–2014) voisi saada ensi syksyn alkuun syntymänsä satavuotisuutta juhlistavan konsertin.
Schubertin komea Der Erlkönig täyttää 200 vuotta. Odotan isoa kakkua. Mutta suuremmin toteutuu silti Wagnerin Tristan ja Isolden 150-vuotisjuhlavuosi. 10. kesäkuuta pitänee ottaa hetki omaa aikaa ja kuvitella – ”nyt se napsahti” – maagisen Tristan-soinnun ensimmäinen julkinen kuuleminen koko universumissa.
1865-kerhosta tulee lisäksi muistaa ranskalainen Paul Dukas (1865–1935), joka toimi myöhempinä vuosinaan Pariisin konservatoriossa sävellyksen opettajana. Muutama orkesteri jossain päin maailmaa esittänee Noidan oppipoikaa (1897) sinfoniakonserttien avausnumerona.
Janoaisin itse kuulla koko illan smörgåsbordissa edellä mainitun sinfonisen runoelman, jotta voisin verrata sen ohjelmallisuutta vaikkapa Finlandiaan. Järjestystä pitää vielä hioa. Konsertissa tulisi tietenkin olla Nielseniltä yksi sinfonia ja jokerikorttina Alexander Glazunovin (1865–1936) Suomalainen fantasia op. 88. Jos koko illaksi ei muuten riitä juhlittavaa, painutaan yhä syvemmälle kauniisti numeroituihin kalmistoihin.
Tatu Tamminen
Twitter: @TatuTamminen
