Mielenkiintoisinta oli todeta, miten kaikkea käsite ”Sävellys” voi sisältää. Paitsi perinteinen toimintaohje (eli partituuri) se voi olla tilanne, yksi sana, suunnitelma/projekti, soitin, ääninauha, ääniympäristö tai -tausta, se voi olla yhtä hyvin näkyvä kuin kuuluvakin. (—)
Yannis Xenakisin ”Polyagogie” ei ollut partituuri eikä projekti vaan tietokonetta apunaan käyttävä laite, jolla oli mahdollisuus määrittää äänen ominaisuuksia (kesto, voima, sävelkorkeus, värit), tallentaa ne ja yhdistellä mielensä mukaan. Lisäksi sillä voidaan todellakin piirtää ääni, tai oikeastaan niiden komponentit erikseen. Tarpeettomiksi tulevat nyt kaikki soittimet ja elektronimusiikin kalliit studiot. Voidaanhan kokonaisen sinfoniaorkesterin sointi nyt piirtää vain yhdellä viivalla. (—)
Päivillä lapsille toteutetuista projekteista kolme vaikutti lähinnä itsepetokselta, koska ne perustuivat keisarin uusiin vaatteisiin. Tarkoituksena oli aktivoida lapsi luomaan. Projekteissa oli kuitenkin aina johtaja (=säveltäjä), joka määräsi, mitä tehtiin milloinkin sekä erilaiset symbolit, joiden mukaan merkitys oli määrätty.
Jukka Tiensuu raportoi ISCM:n (Kansainvälisen nykymusiikkiseuran) vuosijuhlista Rondossa 7/1977
Ilman Radion sinfoniaorkesteria ja sen lukemattomia nauhoitteita ei tällä hetkellä maassamme voitaisi kuunnella suomalaista musiikkia kuin aivan murto-osa siitä, mihin nyt on mahdollisuus. Tämän hetken keskeisestä orkesterikirjallisuudestamme yllättävän suuri osa on saanut kantaesityksensä RSO:n tilaamana.
Pääkirjoitus, Rondo 7/1977
Alkuperäisiin, laadukkaisiin amerikkalaisiin satulevyihin verrattuna suomalaiset Disney-levyt ovat paikoitellen aivan tökeröitä. Laadusta on tingitty kaikessa mahdollisessa. On käytetty kääntäjiä, jotka eivät osaa suomen kieltä, teennäisesti lukevia kertojia, laulajia, joiden olisi viisainta olla hiljaa. Musiikin tekninen toteutuskin on karmivaa.
Maisa Krokfors Rondossa 7/1977
Elvis Presleyn kuoltua lokakuussa kotikaupungissaan Memphisissä ylisti presidentti Jimmy Carter Elvistä ”amerikkalaisen elinvoimaisuuden, vallankumouksellisuuden ja hyvän tuulen maailmanlaajuiseksi symboliksi.
Juhani Similä Rondossa 7/1977
Pianopedagogian opettajanvalmistuksessa kiintyy huomio moniin puutteisiin etenkin alkeistason pianonsoiton opetukseen tarvittavissa tiedoissa ja taidoissa. Soiton alkeisiin kuuluvat kulmakivet ovat solistisen opiskelun jatkuessa hämärtyneet, kadonneetkin. Musiikin teorian alkeellistenkin tietojen soveltaminen käytäntöön on heikkoa, olematontakin. Tulee pohtineeksi, onko meillä yhtä pianonsoiton opetus korvakuuloasteella.
Kauko Kuosma Rondossa 7/1977
