Kaikessa muussa kulttuuriin liittyvässä olemme tulleet muita jäljessä, mutta kapellimestareita meillä on ollut yhtä kauan kuin muuallakin maailmassa eli 150 vuotta. Tradition olemassaolo luo tilaisuuksia seuraaville sukupolville. Koko ajan haetaan lahjakkuuksia ihan niin kuin haetaan seuraavaa suurta keihäänheittäjää tai mäkihyppääjää.”
Kapellimestari Hannu Lintu Aamulehdessä 13.10.2017.
Halusin lapsena Hankasalmella rummut, mutta niitä ei hankittu. Sen sijaan kävin isän kanssa hankkimassa ehjät kielet isoveljeltä komeroon jääneeseen kitaraan. Ja tässä sitä nyt ollaan.”
Jazzkitaristi Teemu Viinikainen soitinvalinnastaan Suomen Kuvalehdessä 40/2017.
Kulttuurissa odotetaan, että esiintyjää kunnioitetaan. Se, että kuulija ostaa lipun ja saapuu paikalle, ei vielä automaattisesti tarkoita sitä: onko silmien sulkeminen epäkohteliasta? En tiedä. Ainakin niiden suuntaaminen sylissä olevaan kirjaan koetaan sellaiseksi. Näyttämötaiteessa yleisö ja esiintyjät ovat myös sanattomassa vuorovaikutuksessa. Siksi on perusteltua kysyä, miten yleisössä virittäydytään, jotta vastuu tästä yhteisestä vakauden rituaalista tulisi kannetuksi parhaalla tavalla. Ja taas voi kysyä, onko konserttiin lupa tulla rikkinäisenä, uupuneena, vuorovaikutukseen kykenemättömänä.”
Muistikouluttaja Samuli Välimäki Vierailija-kirjoituksessaan Aamulehdessä 1.10.2017.
Jos soittolistat olisivat laajemmat ja toimittajien vapaus valita ohjelmiinsa niihin sopivaa musiikkia, Teosto-maksuja kilahtaisi useampiin kukkaroihin. Sillä olisi suuri merkitys koko musiikkialalle. Niiden aikojen luulisi olevan takana, jolloin Ylen tehtävänä oli kasvattaa suomalaisten musiikkimakua. Nyt ei pakkosyötetä klassista ja hengellistä, mutta Radio Suomi vääntää ydinkuulijakuntansa mummoista ja papoista väkisin teinimusiikin diggaajia.”
Toimittaja Helena Tahvanainen kolumnissaan Keskisuomalaisessa 13.10.2017.
Musiikkiteatterissa työn mahtavuus on juuri siinä, että se on projektiluontoista. Työtä tehdään tietty aika ja sitten se on ohi. En voi sanoa, että kaikki tekemäni esitykset olisivat olleet huippuonnistuneita, joten on myös hyvä, että ne loppuvat ajallaan.”
Muusikko ja kapellimestari Eeva Kontu Tampereen seurakuntalehti Sillassa 10/2017.
Konserttisaleista voisi lähteä rohkeammin naapurisaleihin sekä lähikaupunkeihin, kun kysyntää on. Saman ohjelman toistaminen kehittää orkesteriakin. Onneksi verkkolähetykset ja -taltioinnit tuovat yhä useammin lohtua ilman lippua jääneille.”
Toimittaja Vesa Sirén Helsingin Sanomissa 27.9.2017.
Vauva ja ooppera eivät ole tyypillisin yhdistelmä, mutta Kansallisoopperan taidetuokiossa ne ovat samassa tilassa. Minusta oli mahtavaa, että lapsiperheet huomioidaan näin kekseliäästi! Oli mahtavaa nähdä, kuinka jokainen vauva tuijotti herkeämättä, kun ballerina alotti tanssinsa. Ballerinan asu ja meikki olivat ihan viimeisen päälle. Taiteilijat eivät selvästikään olleet ajatelleet esiintyvänsä ’vain’ vauvoille.”
Laura ja Jonni Rahko Vauva-lehdessä 10/2017.
Konsertti sai paikalle suhteellisen hyvän yleisön, joskin tämän tason konserttihan pitäisi olla ääriään myöten täynnä. Kaupungin kulttuuritoimen ja miksei koko sivistystoimen yksi tärkeimpiä tehtäviä olisi antaa lapsille ja nuorille uusia avartavia kokemuksia. Tässä mielessä noille sadoille tyhjille penkeille olisi taatusti käyttöä, vaikka ilmaiseksi.”
Seppo Kallio arvioi Lapin kamariorkesterin Kuusamotalon konsertin Koillissanomissa 20.9.2017.
Minulle maksetaan Kansallisoopperan rooleista niin sanottu iltahinta, joka riippuu roolin suuruudesta. Palkkiosta maksan muun muassa työmatkat, majoittumisen kodin kustannutkset sekä verot ja eläkemaksut. Olen reissutyötä tekevä yksityisyrittäjä ja joudun olemaan välillä viikkoja erossa perheestäni. Jos sairastun, en saa mitään.”
Oopperalaulaja Tommi Hakala Kouvolan Sanomissa 16.9.2017.
