Totta kai oopperantekijöiden ja katsojien täytyy tiedostaa myös teosten yhteiskunnallinen ja kulttuurinen viitekehys. On hyvä, että asioista keskustellaan, mutta oopperataidetta tulee lähinnä tarkastella suhteessa niiden säveltämisen ja librettojen ajankohtaan. Jos taidetta tarkastellaan liian ryppyotsaisesti suhteessa aikamme arvoihin ja käytäntöihin, kohta ei voida esittää mitään. Eihän vaikkapa häntäheikkinä tunnetun Mozartin musiikkia voitaisi esittää lainkaan. Öykkärinä tunnetun Beethovenin musiikista puhumattakaan.”
Kapellimestari Kalle Kuusava Kansanuutisissa 24.7.2018.
Klassisen musiikin ystävä hieraisi silmiään, kun Helsingin Juhlaviikot julkisti keväällä tämänvuotisen festivaaliohjelmansa. Suomen suurimman taidefestivaalin kymmenistä tapahtumista vain kuusi on klassisen musiikin konsertteja. Pohjimmiltaan kysymys on paljon Juhlaviikkoja suurempi. Klassinen musiikki kilpailee nyt asemastaan yhteiskunnassa siinä missä muutkin taidemuodot. Ajan henki on asettaa kaikki samalle viivalle ja luopua vanhoista valtarakenteista. Vastaavasti taistellaan ohjelmapaikoista monitaidefestivaalilla. Asema sen ytimessä on perusteltava yhä uudelleen.”
Mattias Mattilan analyysi yle.fissä 25.8.2018.
Vivaldin Neljä vuodenaikaa (1723) on yksi klassisen musiikin julmimmin banalisoiduimmista teoksista: onnekas on hän, jonka ajatukset eivät sen soidessa harhaudu Netflixin kokkiohjelmiin, tablettitietokoneita ylistäviin tv-mainoksiin tai Hannele Lauria puistonpenkillä puristelevaan Vesa-Matti Loiriin.”
Antti Lähde levyarviossa Aamulehdessä 31.8.2018.
En ole huolissani oman sukupolveni tekijöistä, me olemme jo vakiinnuttaneet asemamme, vaan 20–30-vuotiaiden pääsystä markkinoille. Nuorisohan rakastaa Youtubea, jossa voi mitata oman katu-uskottavuutensa. Katsojamäärä voi nousta vaikka miljooniin. Mutta siitä ei ole paljon iloa sitten, kun pitää lyhentää asuntolainaa.”
Säveltäjä Kimmo Hakola Helsingin Sanomissa 27.7.2018.
On valitettavaa, että ammattimainen kuorotoiminta ei ole nykyisen kulttuurin valtionosuusjärjestelmän (VOS) piirissä. VOS ei mainitse kuoroja. Lakia on siksi tulkittu siten, että kuoroille ei voida myöntää valtionosuuksia samalla tavalla kuten orkestereille, teattereille ja sirkustaiteelle. Lain valmistelutyössä yhtyeet on mainittu, mutta termin ”yhtye” on myöhemmin tulkittu tarkoittavan vain soittajia, ei laulajia, vaikka lauluyhtye on yleinen käsite. Soitinmusiikin puolella kukaan ei tyytyisi siihen, että vain harrastajaorkesterit tekisivät suomalaisten säveltäjien musiikkia tunnetuksi maailmalla. Laajempaa julkista tukea nauttivia ammattikuoroja taas on monia niin Pohjoismaissa, Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.”
Nils Schweckendiek, Martti Anttila ja Antero Törhönen kirjoittivat Helsingin Kamarikuoron edustajina Helsingin Sanomien mielipideosastolla 18.8.2018.
Suomalainen musiikkiopistojärjestelmä on alkuperäisen tavoitteensa – korkeatasoista klassisen musiikin opetusta lahjakkaille lapsille – ohjaamana onnistunut kouluttamaan kourallisen korkeatasoisia musiikin ammattilaisia. Loput 99 prosenttia opiston käyneistä eivät löydä paikkaansa musiikin kokijoina ja tekijöinä. Puhumattakaan niistä ”lahjattomista”, jotka eivät opistojen pääsykokeita lapsena läpäisseet. Neurotieteen tuottama tieto musiikin positiivisista vaikutuksista oppimiseen ja mielenterveyteen on kansanterveydellisessä mielessä merkittävää. Musiikin harrastaminen vaikuttaa kielellisten ja matemaattisten taitojen lisäksi myös motoriikan, tarkkavaisuuden, tunteiden säätelyn ja toiminnanohjauksen kehittymiseen. Musikaalisiin ja ei-musikaalisiin erottelevan elitismin sijaan huomio pitää kiinnittää kaikkien ihmisten musiikin kokemisen vahvistamiseen.”
Miika Hynninen kolumnissaan Maaseudun tulevaisuudessa 19.8.2018.
Henkisyys pätee ehdottomasti myös ihmisten johtamisessa. Tehtäväni ei ole johtaa pelkästään sinfoniaorkesteria ja musiikkia vaan sitä, mikä muodostuu sadasta ihmisestä ja heidän yhteistyöstään. Heitä pitää johtaa henkisesti eri tavoin, että heidät saa soittamaan yhteen hyvin. Pitää osata aistia, kelle voi sanoa mitäkin. Ruotsissa sanat on syytä asetella tarkemmin, kun taas Suomessa voi sanoa suoraan – ja moni haluaakin täällä suoraa palautetta.”
Kapellimestari Santtu-Matias Rouvali Tampereen seurakuntien Silta-lehdessä 8/2018.
Muutos arviointiajattelussa on sinänsä aika iso. Viesti kentältä oli kuitenkin selkeä, opettajankoulutuksen ja tutkimuksen näkökulmat tukivat sitä. Numeroarvioinnille ei ole riittävän vankkoja perusteita. Olisi varmasti parempi, jos uudistuksen myötä entistä useampi oppilas suorittaisi kokonaisen oppimäärän. Vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä voi joissakin tilanteissa olla vähän haavoittuva.”
Opetushallituksen opetusneuvos Mikko Hartikainen musiikkiopistojen uudesta opetussuunnitelmasta Etelä-Saimaassa 12.8.2018.
Saimme heinäkuussa uutisen nuorta lasta itkettäneestä lauluopettajasta ja tapauksen synnyttämästä oikeusjutusta. Alan ihmiset tietävät kyseessä olevan vain jäävuoren huippu, sillä monien klassisen musiikin pedagogien ”vaativa” opetustyyli on tunnettu ongelma ja ollut sitä jo pitkään. Tässä valossa myös ulkomailta saapuvien uskomattoman taitavien lapsiorkesterien ja tanssiryhmien ihannointi saattaa olla lähinnä banaalia, kun ottaa huomioon heidän todelliset elinolonsa jokapäiväisessä harjoittelussa. Odotan vieläkin tätä asiaa koskevaa metoo-kampanjaa, mutta sitä ei ole tullut huolimatta joistakin julkisuuteen päätyneistä kirjoituksista. Ei myöskään saa yleistää ongelmaa koskemaan kaikkia alalla toimivia, joista monet ovat mainioita tyyppejä.”
Otto Tiusanen Turun Sanomien Lukijalta-palstalla 10.8.2018.
