Pianon monitaituri Iiro Rantala on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana viihtynyt levyillään usein soolopianosävellysten ja -sovitusten sekä duo- ja triokokoonpanojen parissa. Teemat ovat vaihdelleet John Lennonin musiikista oopperasävelmiin, Suomen kuukausiin ja tangoihin. Yltäkylläisyydestä on Potsdamin Nikolaisaalissa viime vuonna äänitetylle soolokonserttialbumille uinut valittuja paloja.
Twentytwentyone esittelee Rantalan ennen kaikkea lyyrisenä melodikkona. Harmoninen selkeys tuo mieleen jazz-standardien musikaalijuuret. Myös rakkaus klassiseen pianokirjallisuuteen kuuluu sovituksessa, samoin kuin Peacen chopinmaisessa tunnelmassa. Välissä Time for Rag tuo yhteen Fats Wallerin striden, Django Reinhardtin takaa-ajotunnelman ja wieniläisklassisen kehittelyajatuksen, kun taas Can You Be Bob? kumartaa Charlie Parkerin tyylille. Vasemman käden itsenäinen komppitaito oikean improvisoidessa on virtuoottisuudessaan huimaavaa.
Lennonin Woman hehkuu valoisaa, pehmeää hyvyyttä, Rantalan November on yllättävän lämmin ja laulelmavaikutteinen. Leonard Bernstein saa osansa korrepetitiomaisella Candide-alkusoitolla sekä (Stephen Sondheimille omistetulla) gospelsovituksellisella Somewhere-encorella. Erottuvin teos on kuitenkin puolenvälin preparoidun pianon upea Freedom, joka vakavassa lennossaan tuo mieleen Rantalan puolalaiskollegan ja hengenheimolaisen Leszek Możdżerin.
Santeri Kaipiainen
