Rissasen uudet horisontit

Aki Rissanen: Divided Horizon. Edition Records EDN1177

Pianisti Aki Rissanen on triolevyjensä moderniin estetiikkaan sekoittanut niin klassista kuin konemusiikkia. Kolmas sooloalbumi Divided Horizon tarjoilee jälleen uudenlaista kulmaa, kulkien yhä kauemmas jazzin perinteistä ja lähentyen klassisen soolopianismin maailmaa hieman Brad Mehldaun jalanjäljissä. Myös Tigran Hamasyanin kaltaista rytmistä kansanmusiikillista melankoliaa sekä György Ligetin etydien vaikutetta on tunnistettavissa esimerkiksi Cold Codessa, kun taas nimikappaleen avara harmonia tuo mieleen John Adamsin pianoteokset ja Prelude Oblique suoraan siteeraakin J. S. Bachia.

Flyygelin rinnalle nousee ennen kaikkea omniwerk, tietynlainen avainviulun ja luutun yhdistelmä kosketinsoittimen muodossa, joka esimerkiksi Leisuressa tai Omniwerk Interludessa onnistuu kuulostamaan samaan aikaan sekä tuoreelta että vuosisatoja vanhalta. Heikkoja kohtia ei erinomaisesta kokonaisuudesta löydy; Rissasen vahva ja monipuolinen kädenjälki säveltäjänä sekä kypsä ja polyfoninen pianistinen taito ovat maailmanluokan huipputasoa.

Santeri Kaipiainen

Edellinen artikkeliBachia raikkain ottein
Seuraava artikkeliJazzia kuin tunturipurosta