Giacomo Meyerbeer: Afrikatar, Darius Milhaud: Maailman luominen, Luigi Nono: Djamila Boupachá Menneisyyden taiteessa esiintyvä rasismi tulee tunnistaa, mutta jos taidemusiikkia pitää sivistyksenä, niin siihen kuuluu myös itseymmärrys ja toleranssi. Tämän jutun kolme afrikkalaisaiheista teosta antavat aihetta pohtia asiaa. Kuljin koulumatkani 1960-luvulla raitiovaunulla, ja ratikkapysäkin vieressä oli Siirtomaatavaraliike. Jos aikaa riitti ja astui sisään, vastaan tulvahti mausteisia tuoksuja ja eksoottisia kuvia palmuineen, kameleineen ja tummaihoisine ihmisineen. Itsenäisellä Suomella ei ollut siirtomaita, ja mielikuvat sellaisista kumpusivat […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
